Mites nyt näin on päässyt käymään?

Ihmispelko.

Olimme tänään koko perheen voimin vauvauinnissa. Menimme Miksun kanssa naistenpuolelle vaihtamaan uimavehkeitä päälle. Meidän uimahallissa naisten puolella on periaatteessa kaksi soppea mihin kaapit on sijoitettu. 

Kaikki äidit  olivat kerääntyneet keskustelemaan ja ihailemaan toistensa vauvoja yhdelle puolelle mutta minä jäin puremaan huultani.

-Mitä teen, mihin meen?

Hetkellisen pakokauhun ja pohdinnan jälkeen menin babyn kanssa toiselle puolelle…yksin.

Siellä meillä oli ihan omat bileet mutta jälkeen päin jäi harmittamaan. Yksi syy jonka takia vauvauintiin halusin oli sosiaalinen kanssakäyminen jota on ollut pirun ikävä.

Kyllä, pari kertaa olen siellä käynyt enkä vieläkään uskaltanut avata sanallista arkkuani. 

Nopeasti vaatteiden vaihto ja lähes juosten etsimään isäntää altaalle. Sama juttu lähtiessä.

APUA! TÄÄLLÄ ON OIKEITA IHMISIÄ!