Naimisiin (ko)

Voiko onnesta puhjeta?

Mulla on ihan sellainen olo että KYLLÄ VOI!

On jo pidemmän aikaa ollut semmoinen erikoisen onnellinen/iloinen/ mahtava  olo 🙂 Tuntuu että kaikki on vihdoin niinkuin pitää. Meillä on poika, katto pään päällä ja olen NIIN rakastunut…mieheeni tietysti tai oikeastaan poikaystävään. Tuo ilmaisu hänestä ei tunnu luontevalta. Taivallettu ollaan yhdessä yli 6 vuotta ja 22.6.2007 asti oltu kihloissa.

Naimisiin menosta olemme vain puhuneet ja puhuneet mutta esteenä milloin raha ja joskus aihe on vain unohtunut. Mies on miljoona kertaa ehottanut että jos minulle kävisi hän veisi minut heti vihille maistraatissa mutta olen ollut tiukkana ”hienojen” hääjuhlien suhteen…kunnes eilen illalla.

Minä: Oletko miettinyt sitä naimisiin menoa? Entäs jo luopuisin niistä 10 000 euron häähaaveista?

Mies: Jos olet tuota mieltä niin mennään.

Minä: Kesällä 2014? Ja nyt alan heti ajamaan asiaa eteenpäin. Mutta oletko tosissasi, haluatko oikesti olla kanssani loppuelämän?

Mies: Jos se on minusta kiinni niin kyllä, eriasia on kyllästytkö sä muhun?

Minä: Myötä ja vasta mäessä, eikös se niin mene?

Tämän jälkeen alkoi kuuma netin selaaminen…tuo paikka olisi hyvä, maistraatti vai kirkko jne. 

 

Palaset ovat viimein loksahtaneet paikoilleen. Onhan tässä tietysti ollut murheitakin niinkuin aikaisemmin kirjoittelin mutta muuten ELÄMÄ on mahtavaa.

Aurinko paistaa, iltaisin pääsee käpertymään rakkaan ihmisen lämpöiseen syliin, toinen rakas tuhisee pinnasängyssä…Ainiin ja koirat kuorsaa vieressä pedeillään. Laitoinkin miehelleni viestin facebookissa (kyllä kirjoittelemme toisillemme siellä).

-Taidan olla ihastunu suhun 🙂 hihi hii (pikkutyttö kikatus)

Mieheltä tuli luonteva vastaus…

– :O

img_7773_533x800.jpgMun äijät <3

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ajattelin tänään

Kuka Minä Olen?

img_8421_533x800.jpgÄrsyttää ottaa näitä teinipeilikuvia mutta en halua jonkun muun kuvaavan minua.

Tätä kirjoittaessani ja itseäni ajatellen (hyi kun särähtää pahasti korvaan!) huomasin että mieleeni tulevat asiat eivät liittyneet pelkästään minuun vaan meihin.

Mieheni ja minä sitä

– Mieheni ja minä tätä

Kuka olisi uskonut tämän olevan näin vaikeaa. Mutta tässä nyt jotain…

1. Rakastan tehdä luovia asioita.

2. Intohimoni on kuvataide, varsinkin maalaaminen. Askartelu, piirtäminen, nyt kun tarkemmin ajattelen niin melkein kaikki missä näen oman käden jäljen. Olen mielestäni myös hyvä siinä. Ps… ikäni verran siinä menikin ennen kuin uskoin.

3. Tatuoinnit saavat henkeni salpautumaan. Ne ovat kauniita, en osaa sanoin kuvailla tunnetta kun niitä saa itse tehdä. Minulla on 2. Sydän rinnassa. Miehelläni on myös samanlainen samassa kohdassa. Oikeassa kädessä on itsesuunnittelemani, isäni tekemä.

4. Pidän ”rankasta musiikista”. Iän myötä olen oppinut laajentamaan skaalaa mutta pääpaino pysyy siinä. Nuorempana kuuntelin eniten blackmetallia mutta nyt olen hurahtanut lempeämpään musaan. Marilyn Manson on ollut 10 vuotta suosikkini.

5. Vihasin elämää, vihasin maailma, vihasin itseäni, vihasin ihmisiä, vihasin kaikkea (niinkuin varmaan moni teini). Nyt rakastan elämää, olen positiivinen, rakastan ihmisiä, pyrin nauttimaan pienistäkin asioista.

6. Halusin pienenä ensin eläinlääkäriksi tämän jälkeen vuosia sisustussuunnittelijaksi, sen jälkeen tatuoijaksi. Minusta tuli lähihoitaja. 

7. Olin suoraan sanottuna paska koulussa siitä asti kun sinne piti mennä. Ylä-asteella kävin muutamaa ainetta pienluokassa ja lopulta minut valittiin JOPO-ryhmään (joustava perus opetus), ideana se että opetellaan konkreettisesti tekemällä eikä pelkästään kirjoja pällistelemällä. Pääsin ihmeen kaupalla koulun läpi ja sain vielä stipendin käteen kun olin saanut roimasti nostettua keski-arvoni.

8. Olen aina halunnut opiskella jotain kuvataiteeseen liittyvää mutta äitini ei tukenut ajatuksessa, pitää kulma saada ammatti jossa on hyvä työllisyys tilanne. Koulustani jopa soitettiin hänelle jotta saisivat päänkääntymään. Opettajat olivat sitä mieltä että heitän taitoni hukkaan muilla aloilla. Jopa lähihoitajaksi opiskellessa monet opettajat sanoivat samaa. Ehkäpä jonain päivänä…

9. Pelkään eniten menettäväni perheeni, mieheni…

10. Haluaisin olla hyvä ihminen.

11. En ymmärrä rasisteja enkä suvaitsemattomuutta, kannatan tasa-arvoa. Minun mielestä ihminen saa olla mistä maasta tahansa, minkä näköinen tahansa. Vihaan muiden ihmisten arvostelua, mies saa rakastaa toista miestä ja nainen naista. Kukaan ei voi sanoa olevansa toista ihmistä parempi koska totuutta emme tiedä kuin itsestämme…joskus ei edes sitäkään.

12. Lempivärini ovat musta, valkoinen, harmaa ja punainen. Pidän raita ja pallo kuosista.

13. Olen addiktoitunut elokuviin. 

14. Kuulun kirkkoon mutta en usko mihinkään.

15. Vihaan liikuntaa. Se on pakkopullaa. Ps… Koulunliikunta tunnilla pelasin pesäpalloa korkokengillä ja nilkkoihin ulottuvassa nahkatakissa.

16. Minulla on aina kahvikuppi kädessä.

17. Tupakka on suurin paheeni.

18. Haluaisin paljon lapsia.

19. Tajusin näitä kirjoittaessani etten ole vieläkään kasvanut aikuiseksi… mutta ehkä minun ei tarvitsekkaan olla. Kunhan olen kuitenkin turvallinen vanhempi lapselleni.

Suhteet Oma elämä Höpsöä