Lasten Neurologi

Juu, kävimme siis lasten neurologilla jossa mukana oli myös fysioterapeutti. 

Meidät oli laitettu lähetteellä jossa ilmoitettiin poikamme olevan 6 kk. Vähän ihmettelivät kun astuttiinkin sisään alle 3 kk kanssa 😀

Heti ensimmäisenä ottivat puheeksi meidän fysioterapeutin lausunnon, oli kulma niin kaunista tekstiä meidän Miksusta, ihmettelivät miksi lääkäri oli sen eteenpäin laittanut jos fyssatyyppi oli tota mieltä. Jonkun aikaa siinä oltiin ja testailivat poikaa. Vastaus meille…EI TODELLAKAAN TARVITSE OLLA HUOLISSAAN.

Miksu vaan naureskeli koko ajan ja kyselivätkin että onko poika tosiaan aina tällainen. Näin helppo, oli hyvä tutkittava. Sanoivat että saa olla kyllä tyytyväinen kun noin hienon pojan on saanut ja niin me ollaankin <3

Tänään sitten tipahti postiluukusta kertomus käynnistä.

Tulosyy: Täristelyn ja jäykkyyden vuoksi

Status: Yleistila hyvä, hyväntuulinen vauva. Selinmakuussa ottaa erinomaisen katsekontaktin ja hymyilee vastavuoroisesti.

Seuraa hyvin katseellaan ylös, alas ja sivusuuntaan. Hyvä fleksiotonus selinmakuuasennossa, ilman vaatteita kämmenet nyrkissä, vaatteet päällä kämmenet avautuvat. Tuo käsiä kauniisti keskilinjaan.

Liikuttaa kaikkia raajojaan. Päinmakuuasentoon käännettäessä jonkin aikaa viihty päinmakuulla, kannattaa päätään, nojaa kyynärvarsille. 

Traktiossa hyvä pään hallinta. Sylissä käsiteltäessä jäntevä poika. Provosoiden  alaraajoista herkästi molemmin puolinen klonus esille ja vaatteita riisuttaessa myös tärinä oireita. Moro symmetrinen. ATNR ei enää tule esille, askellus myös sammumassa.

Suunnitelma: Kyseessä hyvänlaatuinen ylijäntevyys. Ei kontrolliaikaa. Suositellaan käyntiä fysioterapeutilla 2kk kuukauden kulttua.

 

Yep. Meille sanottiin neurologilla että riittää yksi seurantakäynti fysioterapeutilla. Muutama päivä sitten tuli soitto terveyskeskuksen fyssarilta että jatketaan kuukausittain käyntiä siihen asti että oppii kävelemään ja sitten harvennetaan.

Meilläpäin on kulma sellainen käytäntö. Esikoinen kun on, niin kehitystä on hyvä seurata.

img_8121_1024x683.jpg

img_8176_1024x683.jpg

 

Hyvinvointi Terveys

Hullu Ku Pullosta Tullu

womanketchup.jpg

Pystyisinkö tosiaan avaamaan pullon ja pääsisin sieltä pois?

Tänään katselin takapihan aitaa ja kuvittelin kuinka lähtisin juoksemaan, hyppäisin sen yli, huutaisin olevani villi sekä vapaa!

Todellisuudessa en pääsisi kahta askelmaa eteenpäin kun palaisin hakemaan pojan ja miehen mukaan.

Alkaisin pikkuhiljaa kaipaamaan sosiaalisia kontakteja (muitakin kuin mieheni frendit joita täällä päivittäin pyöriikin).

MUTTA KUN pullosta, kuplasta…miksi sitä nyt haluaakaan kutsua on niin hemmetin vaikea lähteä. 

Olisi kiva käydä kahvilla ulkona,  shoppailemassa,  jutella jonkun kanssa syvällisiä, tehdä jotain spontaania.

Tosiasiassa yksi päivä tajusin että minulla ei ole juurikaan ihmisiä joille soittaa tekemään noita asioita kanssani. Ystävät ovat elämän aikana pikkuhiljaa tipahdellut pois. Seurustelun alettua, ammattikouluun mentyä, työt aloitettuani, raskaaksi tullessani ja lapsen saadessani.

HUOH! Olen hieman yksinäinen. 

Ps…Nyt on noloa olla sosiaalialalla.

 

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään