Miten tällaisia ei voisi haluta enempää?

Tajusin juuri että olen blogissani kirjoittanut vain negatiivisia asioita. Kai tämän kirjoittelemisen tarkoituksena itsellä on juuri purkaa näitä tuntemuksia mutta silti.

Kirjoittamani asiat ovat vain pintaraapaisu elämästäni. Totuus on paljon parempaa. Kuulostaa kliseiseltä mutta…

• Olen onnellinen äiti, tämä on juuri minua varten.

• En ole ikinä tuntenut suurempaa rakkautta kuin lastani kohtaan. (Okei, on se mieskin tärkeä, eritavalla vain.)

• Mahtava tunne kun pieni käsi tarraa omastasi kiinni eikä päästä irti ennen kuin nukahtaa.

• Pusuttelu on kivaa

• Leikitään ja nauretaan, onko mitään suloisempaa kuin pienen vauvan naurun remakka?

• Hei! Hän o tuijottanu mua jo ainakin tunnin. Kuin näkisi suoraan syvimpään olemukseeni.

• Miljoona erilaista ilmettä, saatan vieläkin vain tuijottaa häntä nukkuessaan ja tulen niin varmaan tekemään” hamaan tulevaisuuteen” saakka.

• Olen suunnattoman ylpeä pojastani. Mitä olenkaan tehnyt ansaitseekseni hänet. Ihmisiä ympärilläni kyllä varmaan ärsyttää kun en mistään muusta nykyisin puhukkaan.

• Tippa tulee vieläkin linssiin kun katson miestäni ja poikaamme hänen sylissään.

• Me kaikki kolme yhdessä tässä ja nyt. Täydellistä.

• Ja 1000000000000 muuta asiaa…

Saanko jäädä tähän ikuisiksi ajoiksi?