Seuraavaa kuvamateriaalia ei suositella herkkämielisille, helposti traumatisoituville…oikeastaan ei yhtään kenellekkään.

Saatan olla lievästi sanottuna pöhkö kun seuraavat kuvat näytän. Mutta hei, tällainen mä olen, tällaisena mä elän. Turha sitä on kaunistella. 

Miehen kanssa ollaan jo sovittu että hän käy tulevaisuudessa vauvauinnissa koska luulen että ei katsottaisi hyvällä jos ilmestyisin paikalle sukelluspuku päällä.

Synnytyksessäkin kätilö tokaisi että onpas todella pahan näköiset arvet, harmi kun nuo on sitten loppuelämän.

Että näin meillä päin.

Kuvien arvet jatkuvat vatsasta reisiin ja sääriin.

Jos jotain positiivistä pitää löytää on se että tästä kehosta olen poikani saanut ja hetki kun mieheni, hänen ystävänsä ja minä istuimme iltaa.

He päättivät kysyä olenko saanut raskausarpia? Aiheesta jonkun aikaa keskusteltiin kunnes he päättivät lohduttaa minua näyttämällä vatsansa ja totesivat että en ole ainoa ihminen maanpäällä jolla niitä on, eivätkä he ole edes saaneet lapsia.

Parasta vertaistukea ikinä.