Palataan päivään jolloin sain positiivisen tuloksen raskaustestissä.  Lasta oltiin siis jonkun aikaa jo yritetty. Itse aloin olla varma siitä että lapsia emme voisi saada..suoraan sanottuna aloin jo luovuttaa. Mieheni taas piti toivoa yllä koko ajan ja vannotti minulle että kyllä se meidänkin vuoro tulee. Huomasin kyllä hänestä myös ne pettymyksen tunteet aina ”siihen” aikaan kuukaudesta vaikka hän niitä kovasti yrittikin peittää.

Joka kerta kun menkat olivat myöhässä ilmoitin hänelle asiasta,  joka kerta teimme raskaustestin ”yhteistuumin”…paitsi tänä yhtenä kertana. Minulla oli jo pitkään ollut outo olo.Kipeä olo. Lempiruoatkaan eivät enää maistuneet, rinnat olivat kipeät jne. Menkatkin olivat vaikka kuuuuuuinka paljon myöhässä.

Mutta ei, minun täytyy taas vain kuvitella tämä kaikki, enhän minä voisi olla raskaana. Odotin ja odotin kunnes vihdoin kävin hakemassa sen testin, salaa tietysti. En halunnut aiheuttaa enää yhtään pettymystä rakkaimmalleni. En kestäisi itse nähdä toisen reaktiota.

Mutta kuinka kävikään, positiivinen. Itkua, huutoa ja koiratkin ulvovat vieressä kun emäntä elämöi. Mieheni oli juuri lähtenyt kaverinsa luokse, puhelimeni oli rikki. Ei auttaisi kuin ventata.

Mieheni tuli kotiin ja näki kyyneleet silmissäni.

-Mikä sinulla on hätänä? Kerro nyt.

Lopulta sain näytettyä tikun hänelle. Jossa muuten luki selvästi että RASKAANA.

Pitkä hiljaisuus. Mieheni hymyili ja totesi.

-Niiiiin… mitä tämä nyt sitten tarkoittaa?

Minä vastasin:

-ETKÖ OSAA LUKEA? RASKAANA! RASKAANA!

Mieheni heräsi ja puhetulva alkoi.

– Meinaatko ottaa äitiyspakkauksen?

– Sinun täytyy lopettaa tupakointi ja alkaa syömään terveellisesti.

– Tarvitaan sitä ja tätä.

– Joko saan kertoa KAIKILLE?

-Minusta onkin johonkin.

PS… KYLLÄ SINUSTA ON, OLI JO ENNEN RASKAUTTA.