Super Baby

Meidän oma pikkuinen super baby on ollut syntymästä asti jo todella jäntevä. Niin lukee ”sairaala papruissakin”. Jo sairaalassa ollessa oli kovasti halunnut pitää päätä pystyssä mitä hoitajatkin ihmettelivät ja kehuivat.

Alussa itsekkin säikähdin kun poika nosti päätään kuin ”strutsi” (okei, huono esimerkki) vaikka päätä tukikin.

Viikon ikäisenä neuvolassa kun testasivat mitä lie. Hyppäsin pari askelta taaksepäin kun neuvolan täti yhtäkkiä rääkäisi. TÄÄ VAUVAHAN ALKAA KONTTAAMAAN! MITÄ IHMETTÄ! Siinä vähän aikaa naureskeli ja pohti että ei tässä vaiheessa yleensä näin käy, onpas outoa.

Samaa ihmettelivät sukulaiset, kun ottivat vauvan syliin. Meiän poitsulla on tapana yrittää lähteä ryömimään olan yli. Paikallaan ei viihdytä yhtään. Viihdykettä pitää olla. Kaikista kivointa on kun iskä ”pomppuuttaa”.

Leluistakin ollaan aikoja sitten kiinnostuttu.

Eilen vaavi alkoi tekemään jotain aivan uutta. Päästelemään ihan outoja suloisia mölinöitä. En tiedä miksi niitä kutsutaan. Tähän asti vauva on kommunikoinut itkulla ja tuhinalla.

En tiedä milloin vauva yleensä kehittyy mitenkin jne. Mutta hän on silti meidän superi rakkauspakkaus.