Uuteen nousuun

Tulipalon jälkeisenä päivänä palasimme ”normaaliin arkeen”. Minusta oli erityisen tärkeää jatkaa arkisia rutiineja Mikaelin kannalta. Eihän se elämä tähän pysähtyisi.

Kieltämättä seuraavana päivänä otetuissa kuvissa ei aina ole hymy korvissa mutta ainakin yritys oli kova! Tuo niinkin arkinen asia kuin puistossa oleminen perheen kesken tuntui jotenkin niin erilaiselta kuin aikaisemmin. Tippahan siinä meinasi silmään tulla katsellessa ”poikien”(korjaan, mies ja vauva) temmellystä ja naurua. Suurimmaksi osaksi aikaa elin vain tuossa hetkessä ja olin ONNELLINEN. Onnellinen siitä kuinka ihanat rakkaat olenkin ympärilleni saanut.  Miestäkin katsoin aivan uusin silmin. Olimme kuin vasta rakastuneet.

Ajattelin hiljaa mielessäni…tästä me lähdetään uuteen nousuun, vahvempina kuin koskaan, yhdessä.