Viime päivien säpinää

Huh, huh kun viime päivinä on tapahtunut paljon. Ainakin meidän tavalliseen arkeen verrattuna.

18.6. Vietimme miehen 23.v. syntymäpäiviä. Miksu meni hoitoon ja juhlimme aikuisten kesken. Kakun tilasin Lilyn Kathilta. Hänen bloginsa löytyy täältä: http://www.lily.fi/blogit/kakkulapio-suussa

Kuvaa en edes kerennyt ottamaan kun innokkaimmat hyökkäsivät kakun kimppuun. MIKSI AINA KÄY NÄIN! Eli valkoinen kakku mustilla reunuksilla ja päällä komeili musta-harmaa tähti. Kakun maku sai paljon kehuja ja täytyy kyllä sanoa että oli hyvää. Itse en yleensä leivonnaisista tykkää mutta njam! Koko kakku meni menojaan ennenkuin kerkesi kissaa sanomaan. 🙂

20.6. Uuden kodin etsintä. Kävin aamulla huvikseen vilkaisemassa tämän seudun vuokra-asuntoja. Vaikka olimmekin sopineet asuvamme nykyisessä häihin saakka. Mutta kuinkas ollakkaan löytyi kolmio, meidän budjetille. Kuvia ei ollut joten päätimme käydä katsomassa. Sanoin heti miehelle että tästä tuskin tulee mitään. Voin kuvitella väärän väriset tapetit ja keittiön kaapin ovet. 

Haukoin kuitenkin henkeä jo sisälle päästyämme. Asunto oli aivan meidän näköisemme. Sanoin heti että tämä on meidän koti! Sauna asunnosta puuttuu, samoiten lasten leikkipaikka. Onneksi puisto on kuitenkin kävely matkan päässä ja taloyhtiön sauna löytyy. Miinuksia siis on mutta asunnon ulkonäkö korvaa kaiken. Se on myös luhtitalon pääty kämppä. Alimmassa kerroksessa. Aah…tämän täytyy olla kohtalo. Meidän kohtalo.

21.6. Oli juhannus. Mies oli töissä aamun ja minä, Miksu sekä pikkusiskoni olimme meillä. Illalla miehen päästyä töistä menimme katsomaan kokkoa jonka jälkeen mies lähti bilettämään…minä jäin juhlimaan lasten kanssa. Suomeksi: Iltakäninät, nukutus jne.

22.6. Järjetöntä nettishoppailua. Kaupat eivät olleet auki mutta tuli hillittömä halu saada tavarat uusittua uuteen asuntoon. Miehen kanssa selailtiin melkein koko päivä nettiä ja tietysti tilailtiin. Good bye häärahat. Säästäminen alkaa siis alusta. Onneksi on melkein vuosi vielä aikaa.

23.6. 6 vuotta kihloissa. Huh kun aika on mennyt nopsaa. Tuntuu kuin olisimme vasta päättäneet mennä kihloihin. Miehen isä oli heittänyt Qabolle kommentin että eikö nyt olisi aika kosaista ja tarjoutui ostamaan sormukset. Olin juuri päässyt riparilta. Kosiminen ei ollut mitenkään ”ökysokerinen”. Katsoimme elokuvaa ja mies ehdotti haluaisinko mennä hänen kanssaan kihloihin. Kysyin miksi ja mies vastasi että ei tarvitse jossen halua. Perään huusin JOO, JOO! Mennään vaan. 

Kihlasormukset ovat molemmilta jääneet jo pieniksi mutta onneksi ensi kesänä saadaan vihkisormukset :)

Mitäs tänään tehdään? Mies on 21 asti töissä ja aamu aloitettiin pienellä tappelulla. Noh, joskus voi käydä näin.