Olen elossa!

 

Täällä ollaan!

 

Niin eli elossa ollaan, voisin vaatimattomasti ilmoittaa. Ja niin on tuo mun kyytiläinen, on jopa saanut aikaan sellaista kummun tapaista.

 

Mutta kovin on taukoa ollut täällä blogin puolella. Jos tämä ei lukioita karista, niin ei sitten mikään, sanon minä! :D No, ei, kyllä on vaan elämää ollut niin paljon, että olen jättänyt blogin syrjemmälle. Yksi syy on ollut tämä nykyinen fysiologinen tilani, joka on ”naisen normaali olotila” (suoralainaus tohtorisnaiselta.)

 

Tämä normaali olotila aiheutti minulle aluksi aivan suunnattoman ruokahalun sekä ehtymättömät unenlahjat. Voileipä ja omena lisää päivässä kattaa lisäenergian tarpeen, joka ilmenee raskauden lopussa. (suora lainaus neuvolasta saadusta teille-tulee-vauva-olet-raskaana -oppaasta.) Voileipä ja omena päivässä. My ass, ne mihinkään riitä. Minä kiskoin litroittain maitoa ja jälkiuuniruisleipää. Sekä appelsiinimehua, ah, ihanaista appelsiinimehua! Niin ja päivittäin, jo ihan alkuraskaudessa.

Kunnes tämä normaali olotila muuttui uudeksi normaalitilaksi, huonovointiseksi. Ja se aamu- liite on suorastaan suurta kusetusta. Ei se mitään pelkkää aamupahoinvointia ole. Se on myös päiväpahoinvointia, nälkäpahoinvointia, ruokapahoinvointia, iltapahoinvointia, tulin-juuri-töistä-olen-väsynyt-ja-makaan-vain-tässä-sohvalla -pahoinvointia. Huono oli aamuisin herätessä. Huono olo tuli myös siitä jos en syönyt riittävän usein tai joskus myös pelkästä syömisestä. Joten kun juhannusviikonlopun jälkeen ihmiset tuijottelivat työpaikkaruokalassa ruokatarjotintaan ruokahaluttomin suin, tein minäkin niin, hieman eri syistä tosin. Mutta hyvin sulauduin joukkoon! :D

Pahoinvoinninvaihe oli myös aikaa jolloin ihmettelin, miksi hemmetissä mulla särkee koko ajan päätä. Ai jaa, sekin on normaalia, tiesi google. Progesteroni pirulainen. 

Tästäkin olotilasta ollaan siirrytty seuraavaan, nykyiseen. Siihen kuluu jälleen hyvä ruokahalu makean himolla höystettynä. Ja niin kun minä neuvolassa käydessäkin kehuskelin, että ehei, minun ei ole tehnyt mieli makeaa syödä. Nytpä on korjattu sekin asia. Niin minusta on tullut tälläinen pikkupullukka. Vaikka ensimmäisillä viikoilla painon ei kuuluisi nousta (suoralainaus vau.fi raskaulaskurista). Just, just. Kuka hemmetti noita kirjottelee?! Raskaus saattaa alkaa nyt näkyä  (lähde sama). No shit, Sherlock! Näkyy, näkyy, ihan kivasti näkyy joo. Nykyiseen olotilaan kuuluu myös päivittäinen vihlonta, tykytys, paineen tunne tai jokin muu ihme nippailunappailu. Ligamentit siellä kai vaan venyy ja paukkuu, samoin sisäelimet tykkää vähän kyttyrää, että joutuvat ahtaammalle. 

 

Mutta hyvin on kaiken kaikkiaan oikeasti mennyt, ja olen ainakin tähän mennessä päässyt suhteellisen helpolla. Vaikka olo oli huono, kertaakaan en oksentanut. Varovaisen onnellisia ja iloisia ollaan, mummu puoli on sitten unohtanut tuon varovaisen kokonaan ja hihkuu vaan. Toivon, että pystyisin itsekin selättää pelon siitä, että jotain menee vikaan. Ihan en siinä ole onnistunut, joten tulkoot kaikki oireilut. Tiedänpähän hittolainen, että olen raskaana enkä ole vain syönyt liian monta levyä pähkinäsuklaata. 

Josta puheen ollen, jäiköhän sitä suklaata vielä..?