Joulu ja tulevat joulut

 Minäki käyn aina sillon tällön vilikasemassa tuota Mindekan Ma-Material girl -blogia ja siellähä kehotettiin kirjottammaan murteella, ja niinpä minä nyt teen. Mullon meleko vahva tuo murre edelleenkin vaikka oon pitäny kortteeria täällä Jyväskylässä jo usseemma vuojen.

Onhan se vähän jo lantrautunu, mutta aina kun oon tuolla kotopuolessa, niin uutta potkuahan se pohjonen pohjanmaa antaa tähän puhheeseen ja keskisuomalaisia hymmyilyttää ja kysytyttää, että mistä sää oikeen oot kotosin. Nythä mä oon siellä ollu opettamassa ja juhlinu joulu siihe päälle, joten vahvassa iskussa ollaan, näin niinku murteellisesti.

 

Kun koulu loppu kaheskymmenesensimmäinen päivä, oli mulla kyllä luopumisen vaikeutta. Mä nimittäi tykkään mun työstä ja taijan olla siinä ihan hyväki, koska kyllä ne oppilaatki ois mut vielä pitäny ja kovasti kyseli millon tuun takasi. Ne mun jalan pötikät oli ihan onnessaan niistä töiden loppumisesta, nimittäin turvotus oli jo aikamoinen. Olin hoitanu viimesiä työjuttuja, taltuttanut luokassa vallinnee paperikaaoksen, muuten vaa juossu paikasta toiseen ja ollu jalakojen päällä nii että se kyllä niissä näky.

 

 

Okei. Tässä mä en oo ihan nii hyvä. Paperiorganisaatiossa.

(Ja valitettavasti kuva ei oo lavastettu.)

 

 

Mutta mukavaan joulufiilikseen pääsi kuiteski, kun koulussa oli joulujuhla ja sitten alako tämä vapaarouvana olo. Joulu itsessää oli sitten  yllättävän vähäsuklainen mun omalta osalta. Ihan ihmetellä pittää, taijan huomenna käyä ostamassa fazeriinoja, nyt kun niitä saa sellasessa isossa lootassa. Sain lahjaksi kolomet villasukat, mikä on kyllä poikkeuksellista. (Ehkä raskaudessa aiheutuu äkillistä jalakojen kylymenemistä, mitä minä en oo vaa vielä huomannu.)

 

Jouluaattona ajettiin miehen kanssa paikasta toiseen; meijän kottiin riispuurolle, meijän mummulan kautta kirkkoon ja sitten sinne miehen kottiin. Minä kävin illalla vielä kotona ja menin sitten joulusaunaan anoppillaan. Mukava oli kaikkia nähdä ja sukulaisissa vierailla. Monessa paikassa toettiin, että tämä meijän, minun ja miehen, esikoinen on sitten ens jouluna täällä.

 

Ollaan sillä tavalla onnellisessa asemassa, että ollaan miehen kanssa samalta paikkakunnalta kotosin, mutta nyt jo mietityttää että minnekä se pukki ens jouluna tullee, kun on se ensimmäinen lapsenlapsi, ja ensimmäinen lapsenlapsenlapsi. Ainaki miehen kotona anoppi kuhtu miehen isovanhempia rannikolta jouluksi niille, kun sitten on se vauva. Niin, mutta ku on sillä se toinenki  mummula. Ja tuntuu että siellä toisessa mummulassa sitä piristystä vasta kaivataanki kun joulut tuntuu vielä niin erilaisilta pysyvästi vajaalla miehityksellä. Mutta tietty siellä toisessaki mummulassa pittää olla.

 

Voi ehtisköhä sitä ens jouluks vielä kehittelemmään toisen, että kaikilla ois se vauva siellä jouluna! :D

Taijan murehtia tätä vasta vuojen päästä. Kuha tässä nyt ensi synnytettään.