Alussa oli jännitys, epäluulo ja ahdistusinnostus

Minä en ole koskaan ollut sellainen päiväkirjaan sydäntänsä purkava tyttöihminen.

Ei, ei, ei. Sellanen ei todellakaan ole ollut minun juttuni. Hitto vie, saattaa joku varastaa ja vielä lukea! Minähän en ainakaan ajatuksia sanoiksi paperille pue!

Päätin nyt kuitenkin kokeilla jotain uutta (tai no ei tämä bloggailu enää kovin uusi juttu taida olla) mutta siis minulle uutta. Ja syystä että minulla on muutakin uutta. Ainakin pitäisi olla. Vauva tuolla mahassa. 🙂

Ja tästä pitäisi olla kohdasta pääsenkin sitten sujuvasti siihen perimmäiseen syyhyn, miksi nyt tässä näppäilen ja miksi moinen otsikko. Vauva on tosi haluttu, joo, se ei ahdista. Vaan se, että onhan bebe siellä varmasti. (äänimerkkiä ei toistaiseksi ole lähetetty, vaikka olen sitä useasti pyytänyt).  Voi, onhan, onhan, onhan!

Ja tätä puljaamista, netin huippuargumentoinnin omaavia lukuisia keskusteluketjuja (on siellä kyllä asiaakin) on tullut luettua. Virhe.

Tai, noh, ensisynnyttäjänä tiedon nälkä on kova, google melkein jo ylikuumenee, mutta samalla tulee ilmi ne ei niin kivat jutut. Joten, tässä sitä nyt ootellaan, ensimmäistä neuvolaa. On ooteltu jo tammikuun lopulta asti. Vielä viikko, kokonaiset s e i t s e m ä n päivää.  Yhteiselo näiden omien ajatusten kanssa alkoi siis tympiä (ja täytyy tuolle miehellekin jotain armoa suoda)  ja päätin kokeilla tätä. Niistä kirjottamista.  And here we are.

Niin ja miksi Lily? Koska Puutalobaby. Minä en ollut tästä paikasta kuullutkaan, mutta Puutalobabyn juttua mainostettiin Facebookin sivupalkissa ja sieltä minä tänne Lily-maailmaan löysin. Ja koukkuun Puutaloon. (Eli taitaa mennä nyt Kristaliinan piikkiin! :), terveisin yksi salavakkarilukija)

Että täällä nyt minäkin.  Ainakin tämän tulevan viikon verran! :D

(Käytänpä muuten paljon sulkeita.)