Kävin viime perjantaina rakenneultrassa. Ja nimenomaan yksikössä, sillä Insinöörimiehen firma kustansi neljän päivän ulkomaanmatkan kaikille työntekijöilleen. Mies oli siis menossa kohti Istanbulia, minä kohti Gravidaa.   Ja olipas se reissu. Koska olin ensinnäkin heittänyt neuvolakorttini roskiin. Juu-u, sen väärän kortin. Ei kovin yllättävää minulta. Minulla oli nimittäin vielä kaksi neuvolakorttia, ensimmäinen siitä kesken menneestä raskaudesta. […]

”Miten sinä voit olla jo noin iso”, sanoi opiskelijakollega rehtorin opintojeni lähijaksolla, kun laskettua-aikaani kyseli. Jahas. Mitäpä tuohon voisi vastata. Tämän kokoinen olen enkä muuta voi? Ohitin kommentin sen kummemmin sitä ajattelematta ja iloisesti nauramalla. Kunnes huomasin, että lause pyöri päässä itapäivän ajan luennolla, kotimatkalla pyörällä polkiessa, vielä tänäänkin lounaalla eikä enää niin hirveästi huvittanut.  […]

Siellä mahassa on sittenkin kaikista (hyvin järkevistä ja perustelluista) epäilyksistäni huolimatta sittenkin joku! Ja se liikkuu! Ja mun hermoruuvit eivät enää kirku niin kovasti kireydestä.   Mulla ei ole mahassa saippuakuplia, kutitusta tai hipaisuja. Ensimmäiset liikkeet tuntuivat siltä kuin mahassa olisi ollut käärme tai jokin mun sileä, limainen ja liukas joka pääsee muljuamaan, kyllä ehdottomasti […]

Sain tälläisen haasteen Merenneidolta, joka pitää Ruusuilla tanssimista -blogia täällä lilyssä. Oi, haaste minulle! Heti vastaan, joo, kyllä. No ihan heti en kyllä näihin kysymyksiin vastausta naputellut koska, nukuttaaväsyttää aikamoisesti vieläkin, koska töitä, koska kaikkea aikuismaista; papereita, lomakkeita, asioiden hoitoa. Koska, koska… No joo, se siitä niistä syistä. Nyt niihin vastauksiin. Seuraavaksi minä kerron (fanfaareja) minusta! […]

Oli anopin 50- vuotisjuhlien toinen, se rauhallisempi, päivä. Istuin ulkokeinussa ihanasta ilmasta iloiten. Olin pistänyt päälle vaatteet, joissa maha näkyi poikkeuksellisen hyvin.   Sitten eräs iäkäs sukulaisvieras, mies, istui keinuun vastapäätä. Ojensi noin vain käden ja pisti sen mahan päälle samalla kun minä seurasin surastaan hölmistyneenä käden kulkua ja lasketumista navan päälle. Ei kuulema tuntunut […]

Miten sen kanssa eletään?   Päivittelin kuulumisiani tuossa pari juttua sitten  ja lopussa mainitsin, että minua pelottaa. Ei minua vauvan saaminen tai se itse synnytyskään pelota (ainakaan vielä), vaan se, että jotain menee pieleen, niin että vauvaa ei tule tälläkään kertaa.    Minua pelottaa niin, että en osaa nauttia raskaana olemisesta. Olen nyt raskausviikolla 17 ja […]

Ei oltu nähty miehen kanssa kunnolla noin viikkoon. Insinöörimies kun on myös kova poika kuluttamaan aikaa suoraan sanottuna peltomaalla kävellen ja pientä valkoista palloa lyöden. Hän oli siis ollut golfreissulla.    Kun sitten nähtiin, istui mies autossa ja minä seisoin auton ulkopuolella. Mahaa ja sen kasvua oltiin jo yhdessä tuumailtu. Sitten sieltä autosta mies kaulaansa […]

  Täällä ollaan!   Niin eli elossa ollaan, voisin vaatimattomasti ilmoittaa. Ja niin on tuo mun kyytiläinen, on jopa saanut aikaan sellaista kummun tapaista.   Mutta kovin on taukoa ollut täällä blogin puolella. Jos tämä ei lukioita karista, niin ei sitten mikään, sanon minä! 😀 No, ei, kyllä on vaan elämää ollut niin paljon, että […]

Niitä oli siis tarjolla ennen juhannusta, kun olin aivan varma, että vesakkoon meni tämäkin kerta.   Mutta eilen käytiin lääkärissä. Ihan yksityiselle porhallettiin. Ja sielläpä me ne nähtiin, meidän ysi millisen syke. Me so very happy! Me molemmat so very happy!   (Y h d e k s ä n milliä. Miten minä voin jo […]

Ruumiintoimintojen päivitys, osa kolme.   Juhannus on mennyt mukavasti, vaikka alku olikin hätkähdyttävä. Torstaiaamuna minusta tuli verta. Säikähtäminenhän siitä seurasi. Kävin terveyskeskuksessa, jossa en kyllä tullut hullua hurskaammaksi. Minä, joka joudun kummasti nieleskelemään huonoa oloa kun näen ihmisten ihonalaista elämää, olisin osannut antaa samanlaiset ympäripyöreät toteamukset ehkä, ehkä ei. Veren tulo loppui kuitenkin yhtä yllättäen […]