BitterSweet Isäinpäivä

Isäinpäivänä tulee jälleen mieleen, kuinka vanhemmat, isät ovat tärkeitä.

Isäinpäivä tuo myös mieleen sen, kuinka ihmisen tärkeyden, paikan elämässä tajuaa, vasta sitten kun ihminen on poissa.

 

Sen tajuaa niin, että se jysähtää tuonne sydämeen tavalla, jota ei ole ennen kokenut. Muistinko, tajusinko, huomasinko sitä oikeasti aikaisemmin? Sitä tärkeyttä. Vai oliko se liian itsestään selvää?

 

Kuinka omaa isää voikin olla niin kova ikävä. Vaikka onkin jo näin iso ihminen kuin minä itse. Aikuinen. Bitter mutta omalla tavallaan sweet Isäinpäivä.

Vaikka aina elämä vahemman kanssa ei oikein suju. On vaikeaa; vanhemmat mokaavat touhun, lapset vetävät asiat puihin. Mutta vanhempi on silti vanhempi. Sinun ainoa, oma ja joskus poissa. Isäin- ja äitienpäivät muistuttelevat meitä siitä, että muistathan edes kerran vuodessa pysähtyä ja muistaa sen hyvän.

 

Me olemme miehen kanssa kohta jonkun äiti ja isä! Asia, jota ei oikein kummatkaan oikein meinata tajuta. Siis niinku, tota tiiättekö, oikeesti, jonkun ä i t i ja i s ä. Mutta samalla se tuntuu hienolta olla jollekin vastavuoroisesti tärkeä, kun toinen on meille jo niin tärkeä vaikkei ole vielä syntynytkään.

 

Jatkossa isäinpäivä tulee olemaan myös niin kovin SweetSweet isäinpäivä. Minä, mies ja Baby. Ja vanhemmat, jotka ovat myös isovanhemmat. :)

 

Hyvää isäinpäivää kaikille isille! Täällä. Ja taivaassa.