Herne nenässä

Aamu alkoi Keskisuomalaista selailemalla. Huomasin alla olevan pienen pienen poiminnan lehden yläkulmasta ja sinnehän se herne meni. Suoraan nenään. 

 

Keskisuomalainen 26.5.2014, viikon viisaudet palsta.

 

 

 

Muu maailma kohisee eurovaalien tuloksia ja jääkiekkoa, minä imetystä. En tiedä, mikä tässä nyt oli, mutta p r o v o s o i d u i n .

 

Julki-imettäminen tuntuu olevan ikuisuusaihe ja mielipiteitä asiaan on lähes joka toisella kansalaisella; oli sitten imettänyt eli ei. Ja sanon nyt heti aluksi myös sen, että en hae mitään pulloruokinta vs. imetys matsia tässä, enkä väitä toisen olevan toista parempi tai huonompi. Kukin tyylillään.

Mutta alkoi siis jotenkin ärsyttämään tämä Minttu Vesalan kommentti. En tiedä, mitä juomavedessä oli tänä aamuna, mutta oli nyt pakko itse tuoda julki omia ajatuksia tästä äitiyden kuumempaakin kuumasta aiheesta eli imetyksestä!

 

 

Raskauden ja imettämisen myötä oma suhtautuminen omaan kehoon ja näihin rintoihin sekä quote naamankokoisiin nännipihoihin on muuttunut. Ne on vaan tissit ja niistä tuo mun lapsi pysyy hengissä.

 

Okei, joo tajuan kyllä, että koko muu maailma ei ole välttämättä synnyttänyt eikä muiden ihmisten suhtautuminen just mun tisseihin ole ehkä muuttunut. Ja ihmisten mukavuusalueet ovat erilaiset. Ymmärsin tämän erityisesti, kun juttelin opiskelukavereideni kanssa, joilla ei ole lapsia. Onhan se varmaan oma kiusallinen hetkensä, kun toinen alkaa rintavarustustaan kaivamaan esille. Niin mustakin tuntui ennen kuin vauva syntyi ja tuotantovälineet tulivat käyttöön.

 

Haluaisin nyt kuitenkin sanoa, että ne on vaan tissit. Noin puolella tämän maapallon asukkaista (ei todellakaan ole mitään lähdettä tähän) suurinpiirtein on tissit ja varmasti lähes yhtä moni tai useampikin on tisseistä ravintonsa vauvana saanut. (tulikohan tähän nyt riittävän monta naisen rintavarustusta kuvaavaa sanaa?)

 

Rinnat ovat tämä meidän media ja muu ympäröivä sirkus seksualisoinut, mutta ne ei sellaisenaan ole sen seksuaalisemmat kuin pottuvarpaat ellei niitä sellaisena näe. No, tässä yhteiskunnassahan tietty nähdään. Itsellä imettämisen myötä katsontakanta on muuttunut laajemmaksi. Rennommaksi. Onhan ne muutakin ne rinnat.

 

Miten niitä hulluja rintojensapaljastaja, julki-imettäjä äitejä sitten syntyy? Siten, että äiti on poistunut lapsensa kanssa kotoa. Vauvalle tulee nälkä, mitä epäsovinnaisemmassa paikassa, julkisesti! Vauva kiljuu nälkäänsä, turhauttaa se harso siinä edessä kun ei näe, ei saa sohittua rintaa vauvan suuhun. On imutote ongelmia. Imettäminen sattuu. Iskee tuskan hiki. Vauvakin turhautuu. Menee liian nälkäiseksi eikä malta aloittaa syömistä.

 

No, ei uusliberaali minäkään kuitenkaan rinnat ojossa kulje ja esittele niitä joka lounaspaikan jonossa. Tai ala imettämään ihan missä vaan. Etsin yleensä rauhallisempaa ja privaatimpaa paikkaa. Kivempi se imettäminen olisi omassa rauhassa tehdä. Mutta aina ei löydy suojaisaa nurkkaa, jonne lapsensa voisi mennä imettämään tai vapaata vessaa, jossa saa yksityisyyttä. Ja ei se vessanpytyn päällä imettäminenkään aina parashajuinen vaihtoehto ole. Hygieniassakin on toisinaan toivottavaa. Joskus olisi kätevämpi, niskoille ja selälle mukavampi istua vaikka siinä nojatuolissa, joka sattuu olemaan ihmisten ilmoilla.

 

Jos yksityisempää paikkaa ei löydy, on silloin vain imetettävä siinä, missä on. Koska lapsi on ruokittava. Pyrin kyllä harsoa virittelemään jollekin kantille näkösuojaksi, mutta jos oikein väen vängällä haluaa katsoa, niin kyllä sieltä varmaan jotain nähtävääkin vilahtaa. Ja nyt tunnustan, aina se harso ei ole kunnolla edes ollut edessä!

 

Tulloinkaan ei se imettäminen ole mitään naamakokoisten nännipihojen esittelyä, jos harsoa ei ole tai jos vauva sen uudella jee osaan tarttua asioihin– taidollaan vetäisee syrjään. Kyse on muutamista sekunneista, jolloin muksu ottaa kiinni ja alkaa imemään, jolloin mitään ei juuri näy. Sieltä paidan välistä kun ruoka tarjoillaan. Kädenkin saa siihen eteen suojaksi, jos vauva välillä vilkuilee muualle.

 

Ei minusta kuitenkaan niin itsensäpaljastaja ole tullut ettenkö voisi sanoa, että yleisesti ottaen kotona imettäminen on helpointa ja rennointa, mikä ei liene yllätys. Kyljellään imettäminen on minulle helpoin (ja kivuton) asento imettää, eikä tämä vasta löytynyt konfidenssini ihan anna myötä heittäytyä pitkäkseen puiston penkille ja vetää rintoja esiin.

 

Ehkä tuo kommentti alkoi ärsyttämään omista ajatuksista johtuen. Huomasin itse pari päivää sitten ajattelevani, etten voi mennä lenkin perään suoraan kauppaan, kun en pääse minnekään piiloon Babya imettämään. Piiloon, miksi hemmetissä mun pitäisi piiloon mennä ja mistä mulle tämmösiä ajatuksia tulee? Vaivaannunko julkisesti imettämisellä, koska tuntuu että toiset vaivaantuvat niin kovasti?

 

Ehkä tuo kommentti alkoi ärsyttämään sillä, että tuntuu suoranaiselta jeesustelulta (pahoittelen epäkorrektiuttani) valittaa tuollaisesta, kun katumainoksissa ja televisiossa naiset esittelevät alusvaatteita, bikineitä puolialasti. Paljasta pintaa näkyy paljon enemmän kuin imettävällä ja mainos viestii myös naisen seksuaalisesta kehosta. Sillä on ihan ok myydä vaikkapa vaatteita. Olen ihan kiinnittänyt huomioita siihen, kuinka naistenvaatemainoksissa kuvataan takapuolta, kuvakulmat voivat tulla jopa haaroista ja fokus voi aivan hyvin olla tisseissä (jotka ovat luojanlykky sentään rintaliivien suojissa). Naisen kehoa seksualisoidaan ja kuvataan halun kohteena hyvin paljon mainonnassa, joka näkyy ihan arjessa.

 

Ja sitten on kamalaa, kun joku imetti naamankokoisilla nännipihoillaan (onkohan tämäkin nyt sanottu riittävän monesti)  lastaan Minttu Vesalan ollessa lounaalla.

 

Ehkä myöskin siksi, että jos olisin itse alkanut säikkymään kodin ulkopuolisia imetystilanteita, olisin poistunut kotoa huomattavasti, todellakin huomattavasti vähemmän. Ja se olisi ollut mulle huono juttu. Se on minun viestini tässä blogissa ei-imettäville kanssaihmisille.

 

Että ymmärrystä peliin puolin kuin toisin. Vaikka ei ehkä siltä tunnu, niin ne on vaan tissit. Hyvin usein synnyttäneet äidit imettävät niillä vauvojaan. Enkä usko, että kukaan imettää niitä esittelemällä esitelläkseen.

 

 

Ja ensi kerralla Minttu Vesala, kun olet lounaalla ja näet moisia näkyjä, pistä silmät kiinni tai katso muualle. Olet jo iso tyttö.