Kirjakaupassa

Muksu nukkuu pitkiä unia vaunuissa kunhan ne ovat edes näennäisesti liikkeessä tai taustalla on riittävästi meteliä.

Vaikka olen melko eläväistä sorttia, en jaksa ylläpitää yhden naisen soittokuntaa koko päivää, joten kaupungilla on tullut pyörähdettyä kerta jos parikin. Sitä tausta hälyä, nähkääs.

Toissa päivänä olin kyllä ihan asialla liikkeellä kun kävin kuuntelemassa vakuutusyhtiössä, mitä babyn vakuutukset kustantaisivat.

Päätin siinä hetken hurmiossa käväistä myös suomalaisessa kirjakaupassa katsomassa mummulle kirjaa äitienpäiväksi. Mummu on kova lukemaan, erityisesti dekkari/murhamysteeri genreä, joita myös minä luen mummun myötävaikutuksella. Hän kun minusta sai lukijan aikaan alun alkaen.

Päädyin kirjakaupan kassalle pelkän postikortti pinon kanssa, kun myyjä alkoi kyselemään kirjan tarvista. Tässä olisi Katri Helenan uusin, mummolle vaikka!

Minä naurahdin mummun kirja maun olevan vähän raaempaa sorttia, jolloin myyjä intoutui esittelemään länsinaapurissa näpyteltyä kirja uutuutta, Varistyttöä.

Kertoo kuulema lasten hyväksikäytöstä, vaikka aihe on rankka kirja on silti kuulema hyvä! Jätte bra! Kaksi miestä (mikä jostain syystä teki musta koko jutusta vaan vielä karmivamman) ovat kirjan kirjoittajia. Trilogia on tulossa, kannattaa äkkiä lukea tämä eka!

Myyjän selostuksen myötä minun silmäni vain laajenivat.

Ei arvannut puhuvansa avaran luonnon katselun kesken jättäneelle hormoni huuruiselle äidille, vaikka vaunut näkyvä vinkki olivatkin.

Vilkaisin kantta, joka sekin oli minusta jo aivan liian arveluttava, ja kurvasin vaunuilla empimättä ulos.

Taidanpa sittenkin ostaa mummulle suklaata.

Varistytölle taidan olla valmis seuraavalla vuosikymmenellä. Ehkä.