Me Suuret

Aleksanteri Suuri

Katariina Suuri

 

Sain vähän aikaa sitten muutaman lisäkommentin uudesta koostani. Olin ostamassa ensimmäisiä vauvan vaatteita täältä työpaikkakunnalla olevasta kotiompelimosta. Sinne samaisiin ompelimon avointen ovien iltaan tuli puolituttu nainen, joka on ilman raskauttakin jonkin äksän kokoa. Hän kauhisteli, minut huomattuaan, mahani olevan niiiin iso, melkein saman kokoinen kuin hänellä! Vaikka laskettuaikakin on myöhemmin! Hämmästyksestä mykistyneenä katsoin tätä, tässäkin tilassa minua kaksi kertaa isompaa naista, ja totesin, että se minun laskettuaikani on loppujen lopuksi melko lähellä hänen omaansa. Että kyllä se maha varmaan sen takia on niin kovin iso.

Siitä parin päivän päästä näin vanhempaa (mies)opettajakollegaa kaupassa vaimonsa kanssa. Minut hyllyn takaa nähtyään hän totesi reippaasti:

Sieltä se pullukka tulee!

Ja taas minä häkellyin. En ole tottunut siihen, että fyysistä kokoa niin kommentoidaan. Että minua kutsutaan pullukaksi. Häviääkö raskauden mukana joku koskemattomuus? Se sellainen, jossa toisen kokoa saa kommentoida aivan vapaasti?Onhan se toisaalta luonnollista, mahastahan se raskaus näkyy, maha se kasvaa ja pyöristyy. Silti nämä oi sinä olet iso! – tyyppiset kommentit särähtävät korvaan. Eivätkä nämä ihmiset varmaan suoranaisesti halua loukata. Tämä on varmaan vaan tähän raskauteen liittyvä juttu. Kai. Mutta voi, että ärsyttää, että tämä kommentointi ärsyttävää minua. Kai minä nyt edelleen olen täysin vastustuskykyinen tälläiselle! 

Miksi minä sitten samalla viikolla katsoin itseäni isosta peilistä uimahallissa ja totesin, että pullukahan se siellä. Ja saunassa löylyjen lomassa itkin. (hormonit). Typerää. Varsinkin jälkeenpäin ajateltuna. Vain valkoinen, länsimaalainen nainen itkee lihavuuttaan, joka johtuu erittäin halutusta raskaudesta, verovaroilla maksetussa rakennuksessa, joka on täytetty melkeinpä juomakelpoisella vedellä.

Kai tämä johtuu siitä, että minulla ei ole kymmenen kiloa painavamman, maitobaarit omaavan ihmisen identiteettiä. Olen kuitenkin päättänyt ajatella positiivisesti. Olen normaali olotilassani ilmiselvästi niin hoikka, että tämä raskaus ja maha näkyy niin selvästi, että nyt mahan kokoa kovasti kommentoidaan. :D

Kun mietin asiaa vielä miehen kanssa myöhemmin, tuli mieleeni laittaa asiat mittasuhteisiin.

Vaihtaisinko vauvan ja samalla kilot pois? Ei vauvaa siis.

En varmasti. En koskaan.

Yritetäänkö saada lapsia lisää, vaikka tiedän että en todellakaan ole mitään pikkumahaista tyyppiä, jolle riittää appelsiini iltapalaksi. (Heräsin tuona yönä vessaan ja nälkä oli niin kova, että nousin sängystä toisen kerran ja menin syömään. Aamu viiden alkupalat, katsokaas.)

Aivan varmasti.

 

Niin, mikäs se nyt elämässä olikaan tärkeätä?

 

Minä Suuri

j.k. tässä on ensimmäinen kuva, jossa olen pukeutunut mustaan/tummiin vaatteisiin. Itsepäisesti käytän myös kirkkaita ja ei-hoikentavia värejä!