Miksi lapsia halutaan?
Olen tässä jo jonkin aikaa mielessäni mietiskellyt, miksi ihmiset haluavat lapsia? Miksi lapsia tehdään ja sitten saadaan tai ei.
Sori oon jumissa!
Meillä alkujaan asia oli niin, että mies halusi lapsia. Paljon aikaisemmin kuin minä. Silloin kun me molemmat vielä opiskeltiin. Minä pidin ajatusta ihan hulluna, ajattele nyt mehän opiskellaan vielä, ja ollaan niin nuoriakin ja ja ja vaikka mitä.
Minun vastahakoisuus liittyi suurelta osin siihen, että olin saanut jo ihan hyvän annoksen vastuuta kotona ollessa. Olen vaihtanut ensimmäiset vaipat todennäköisesti siinä yhdeksän tai kymmenen ikä vuoden kieppeillä, kun pikkuveli syntyi. Pikkuruista siskoani, iltatähteä, olen kokonaiset 16 vuotta vanhempi. Paljon tuli kotona tehtyä kaikkea, ehkäpä vähän liikaakin.
Mies on sitten kärsivällisesti odotellut (ihana mies!), että minäkin kypsyisin omien lapsien hankintaan. Jälkeenpäin hänkin on kallistunut siihen, että meille oli parempi odotella kuin yrittää todella lapsia opiskeluaikana.
Olin myös itsekkäästi käyttänyt veto-oikeutta ja toivonut itselleni litteän mahan häihin. Niin typerää ja turhamaista, mutta heti pitää kiirehtiä sanomaan, etten ole ainoa. Muutama kaverikin on todennut samaa. Milläs tuonkin selittäis? Ja löysin mä itsestäni sellaisen vanhanaikaisenkin puolen. Jotenkin tykkäsin siitä ajatuksesta, että ollaan naimisissa, sitouduttu toisiimme, ennen kun pistetään tuotanto pystyyn. Vaikka lapsihan se vasta sitouttaakin toiseen!
Mutta kyllä niiden ajatusten muotoutumiseen vaikutti aika, sain opiskelujen ohessa nauttia villimmästä ja vapaammasta elämästä. Joku voisi väittää sitä jopa teiniyden ilmentymäksi kun 25 vuotiaana ottaa napakorun pienessä hiprakassa. Juhannuksena. Naurattaa itseänikin! Seuraavana aamuna piti vielä varmistaa, että kyllä se piru vie on ihan läpi asti.
Sen lisäksi kuoleman visiitti niinkin lähellä on sellainen, joka pistää yhtäkkiä todella pohtimaan elämää, elämän tarkoitusta, mitä elämältä haluaa ja muuta sellaista pientä kevyttä. Sitä tajuaa haluavansa olla perhe. Haluaa, myös että toinen saa niitä paljon haluamiaan lapsia.
Joten viime elokuisten häiden jälkeen mies tuumaili vähän että, joko, joko, joko? No, johan sitä. Olen aina tiennyt kyllä, että haluan lapsia, mutta en kokenut, että minulla olisi ollut minkäänlaista ruumiinlämmön nostattavaa tautia, joka ajaa lisääntymispuuhiin. Mielestäni tein rationaalisen päätöksen.
Koska en minä enää olekaan niin älyttömän nuori. Pian kahden sormen päässä kolmestakymmenestä (tässäkin iässä voi vielä aivan hyvin laskea sormilla! :D). Jostain tuli kuitenkin ihan epälooginen, biologinen halu sille, että lapsia olisi oltava. Ja voi, että ne vauvat onkin niin iiii- ha- nia! Sitten viime vuoden lopussa huomasinkin olevani vahvasti sitä mieltä, että sellainen oma miniversio on aivan pakko, pakko saada. Että minä niin kovasti sellaisen haluaisin, me haluaisimme. Sellaisen ihanan, oman.
Jaa, sitä näyttää olevan muillakin veressä. Tätä tautia.
Piti mennä kaivamaan se kuumemittari. Varmaan viime vuoden vaihteessa oli joku influenssa piikki. Siitä tää johtuu.
Onko muilla kommenttia siihen, miten niitä lapsia yhtäkkiä haluaakin? Tai miksi päädyitte tekemään lapsia?