Reaaliaikaisia fiiliksiä
Kirjoitan usein jo tapahtuneista jutuista, joten voisin nyt vaihteeksi olla aivan ajan hermolla. Mulla on aika monta juttua mielessä, mistä voisin kirjoittaa. On jäänyt tänne blogin puolelle muun muassa kertomatta, että olin sokeriseurannassa ja olin saamassa sellaista pientä raskaudiabeetikko leimaa otsaan. Mutta taikaisin tähän hetkeen.
Aloittaisinko sillä, että laskettuun aikaan on tänään jäljellä viisi päivää. Nyt kun olen saanut poskionteloni flunssalta omakseni ja olo on muutenkin kaikin puolin melko täysipäinen, tuntuu siltä että jaksan hyvin odotella. Olen asennoitunut siten, että lapsi syntyy tässä kuussa. Aivan helposti vasta reilun kahden viikon kuluttua.
Tätä pyhimyksen kärsivällisyyttä on tällä hetkellä helppo harjoittaa, sillä kaikki muut ympärillä alkavat olla aika sätkyissä. Anoppi soittelee säännöllisin väliajoin, mutta useimmin miehelle (pisteet siitä anopille). Mieskin kysyy aamulla ensimäiseksi, että supisteliko yöllä. Sama supistelu kysymys tulee esille kun tulee töistä kotiin, tai jos olen liian kauan vessassa (todennäköisesti tuijottelemassa omissa ajatuksissani jotain kaakelin reunaa) tai muuten ähkin ja puhkin äänekkäästi, mitä teen kyllä teen nykyään usein. Kenkiä laittaessa, jotain lattialta poimiessa, sohvan syvyyksistä ylös pungertaessa, syödessä, hengittäessä… 😀 Kaveritkin ovat mukavan innostuneita; kohta sulla on vauva, ajattele! Ajattelenhan minä, että joskus tässä lähitulevaisuudessa. Vielä voi mennä se parikin viikkoa, ja hymisen tätä raskaana olevan rauhallista auraa. Minä!
Kaikille, ja erityisesti miehelle, minä sanon kyllä kertovani sitten kun sinne synnärille pitää lähteä. Aivan varmasti!
Tänään oli myöskin neuvola. Ja voi vitsit, mun on nyt jälleen todettava, että se mun neuvolan terkka on ihan älyttömän mukava! Musta tuolla neuvolassa on kiva käydä juttusilla, ihan voisin useamminkin mennä, vaikka se tarkoittaisikin ylimääräisiä vaakakäyntejä. Arvioisin terkan olevan vähän reilu viisikymppinen, lapsenlapsiakin hänellä on. Hän on todella järkevä, kokenut, helposti lähestyttävä ja ennen kaikkea taitava keskustelukumppani. Taito, joka on varmasti hänen työssään hyödyksi.
Terkka on sitä mieltä, että baby syntyy lähi aikoina. Maha oli laskeutunut jälleen edelliskerrasta, minkä olen huomannut itsekin. Tuntuu, että maha on kohta polvien tasolla menossa. Painetta ja painoa on tuntunut tuossa aivan häpyluiden yllä välillä todella paljon. Aivan kuin muksun kaikki kolme kiloa ja jotain sataa grammaa olisivat kerääntyneet tuonne alavatsaan. Päätä ei kuulema enää oikein tuntunut löytyvän, niin se oli jo tuolla jossain syvyyksissä.
Terkka meinasi, että baby voisi tulla vaikka laskettuna päivänä. Okei, myönnettäköön. Aivan mahdollista. Viime yönä oli itseasiassa tähän mennessä tuntuvimmat supistukset. Nyt ne löysivät tiensä myös tuonne selän puolelle, nätisti sieltä jomotti. Tulipa niitä myöskin enemmän, mitä tähän mennessä on tullut. Olin jo vähän että, no niin antaa mennä, mutta ei show lähtenyt lopullisesti liikkeelle sittenkään.
Terkka totesi vielä, että hän uskoi kipukiintiöön. Siis siihen, että toisilla synnytys on nopea, mutta melko kivulias, koska asiat vain tapahtuvat niin vauhdilla. Toisilla taas starttia ja etenmistä odotellaan, lieviä tuntemuksia voi olla jo matkan varrella. Koko prosessi kestää ajallisesti kauemmin, mutta on vähemmän kivulias. Mutta kipua tulee kaiken kaikkiaan suurin piirtein saman verran, eri muodossa vaan. Oisko mulla nyt tätä hitaasti, mutta varmasti -reittiä etenevä homma. Käy mulle, mähän olen nyt tälläinen, tiiättekö, zen -mamma. Buddhasta seuraava, ja silleen.
Rv 39 +2 ja polvipussihousut!
Imetyshankinta nro un. Löysin käytettynä.. Kustansi 26 e. **