Olenkin jo melko varmasti maininnut, että olin  syksyn töissä ja kävin neuvolassa siellä työpaikkakunnalla (mun aivot ovat valahtaneet tuonne mahaan; muisti ja muu älyllistä aivotoimintaa vaativa ajatustyö on, öh, puutteellista. Nyt ymmärrän  miehiä, kun aivot valahtavat verenkierrollisista ynnä muista syistä tänne keski-/ alavartalon seuduille). Kiva neuvolanterkka oli siellä työpaikkakunnallakin, vaikka siellä neuvolassa oli vähän eri meininki kuin täällä jyplandiassa. Siellä piskuisella pohjalaispaikkakunnalla ei taideta juuri perhevalmennuksia järjestää tai ainakaan minua ei niihin ohjattu.

Kun tein paluun tänne varsinaiseen neuvolaani, oltiin täällä huolissaan siitä, miten olin jäänyt vähän laitapuolen asemaan. Viime kerralla oli hirmuiset lappu- ja esitesulkeiset, niiden esitteiden mukana oli myös tietoa perhevalmennuksista, joista oli kaksi, kolme mennyt jo ohi suun. Minä siinä sitten lohdutin huolestunutta terkkaa, että minusta ne kaksi tärkeintä imetys- ja synnytysvalmennus olivat vielä pelissä mukana, ehtisin niihin vielä hyvin.

Ne ohi menneet valmennukset olivat teemaltaan jotain elämää perheenä ja muuttuva elämäntilanne. Siinä sitä lappua tutkiskellessamme sanoin terkalle, yrittämättä kuulostaa ylimieliseltä, etten usko näiden valmennuksien voineen antaa meille paljoa uutta. Että mua ei niin harmita, vaikka ovat ohi jo menneet. Pidän tälläistä valmennustoimintaa todella hyvänä juttuna, don’t get me wrong. Omalla kohdallani voin vain sanoa, että jonkun luento siitä, kuinka elämä nyt voi muuttua, parisuhde voi muuttua, asiat voi olla ja tuntua vähän erilaisilta tämän muutoksen (=babyn) myötä saa minussa aikaan sen well, no shit sherlock -reaktion. Elämän aika tosi yllättävää muutosta kun on tullut jo elettyä, ja vielä ihan ite. Tähän turvotukseen meidät (minut) me itse tarkoituksellisesti, tietoisesti ja itsepintaisesti pökittiin. (ja sitten ollaan matkanvarrella oltu loogisen epäuskoisia siitä, että just meille tulee vauva. mitenkäs se nyt näin)

Terkka on taustoistani selvillä, tuumasi hetken ja totesi minun todennäköisesti olevan oikeassa. Mulla, meillä molemmilla, taitaa olla sitä muutosperspektiiviä ihan omasta kokemuksesta. Sitä hän hieman ihemetteli, kun totesin, että miehen ja minun elämä nyt menee toisinaan vähän erilaisilla mutkilla, ei mene ihan standarimitoissa. Tuota se terkka vähän pää kallellaan kuunteli.

Silloin löin pöytään tuoreimman kortin; miehen työpaikan.

Mies on töissä insinööritoimistossa, joka on oman alansa varma ja suurehko toimija. Onpa mies toimipisteensä esimies ja tuntuu omassa roolissaan tekevän hyvää jälkeä, kuten koko toimistokin. Vakituinen työpaikka, pomomiesasema (jonka nätisti huomautan kotona olevan tehoton :D), ja onpa kyseessä yksi firman parhaiten pärjäävistä toimipisteistä. On vain ne kaksi kirjainta, jotka voivat tätä kuviota sekoittaa. Jep, YT. Ja nyt siellä sitten neuvotellaan. Se oltiin juuri saatu tietää, kerroin terkalle.

Ollaan päätetty, että ei stressata nyt tästä. Menee muuten oikeasti tämä ekan ihka oman babyn saaminen muuten aivan ohi. Eletään vaan ajatukset tulevaisuudessa, murehditaan, mietitään mitä tehdään. Ai kato, oho, synnytys, no mutta mites ne työt? (no, joo itse en kuitenkaan aivan usko tähän, mä ainakin huomaan sitten kun synnytetään :D) Mielessä on käynyt, että oltaisiin voitu kyllä ylläpitää tämä status quo yllä vielä vähän aikaa.
Murehtimiselle ei anneta ainakaan liikaa tilaa, varsinkin kun miehen toimisto ei ole suoraan suljettavien listalla, vaan sitä suunnitellaan yhdistettävän toisen kanssa. Joko niin että se toinen toimisto tulee tänne jyppilään tai jyppilä menee sinne. Meitä ei okein kiinnosta se sinne vaihtoehto, ollaan kovasti sen tänne päätöksen kannalla.

Suurin ajatusmyllerrys on tullut siitä, kun olemme pohtineet pitäisikö nyt muttaa sinne pohjanmaalle, mummuloiden lähelle, kun siihen voisi avautua sauma. Ollaanko valmiita, nytkö, nytkö? Tästä kirjoituksesta ei tulisi loppua, mikäli alkaisin selittää sitä miettimistä, joka nyt on ollut päällä, puolesta ja vastaan pohjanmaan. Saan siitä ihan oman saagan kirjoitettua.

Lopputulos on se, että katotaan nyt. Ei taideta olla ihan vielä valmiita luopumaan kaupungista, kerrostalosta kylläkin. Synnytetääs  kuitenkin nyt ensin tämä baby, tämä paljon odotettu ensimmäinen. Oltais sitten vaikka se perhe.