Nyt on vähän kiirettä pitänyt, niiden säiden ohella. Luin viime viikon tutkinnon v i i m e i s e e n tenttiin! Ja olen aika tosi iloinen siitä, että valmistuminen on jo oikeasti lähellä. Mulla on kohta ammatti! Kestikin vaan jonkun parikymmentä vuotta kaiken kaikkiaan.
Eli tentti oli viime perjantaina ja lauantaina menin kaverin babyshowereille. Ja minusta nämä tälläset ennen kun vauva syntyy -juhlat on tosi kivoja kemuja, ja nämäkin vedettiin suomalaiseen tyyliin turhan paljon hössöttämällä, mutta sitäkin enemmän syömällä. Ei mitään rapakon takaista touhua siis.
Tähän väliin pitä todeta, että olen huomannut, että en ole mikään erityisen hyvä ottamaan valokuvia. Suurin haitta kuvaamiselle oli ehdottomasti se, että unohdan ottaa kameran mukaan. Vaikeutti tuolla kemuissakin asiaa huomattavasti. Joo, ja sellaista oma älyistä puhelinta ei olla tässä osoitteessa nähtykään. Tuosta omasta kapistuksesta on kaikki järki kaukana, vielä sillä melko varmasti pystyy soittamaan. Kuvia ei siis ole, joten nauttikaatte mahtavasta kirjallisesta kuvailukyvystäni.
Vauvasuihkut järjestettiin nyyttäriperiaatteella, joten tein mustikka-valkosuklaakakkua. Perinteisestihän vauvaa muistetaan jollain lahjalla, mutta ystäväni Aatamin Rouvan kanssa kahvitellessa tuli ilmoille ehdotus viedä äidille jotain. Totta! Kyllä minäkin tykkäisin viimeisilläni ollessani, jos jotain tuotaisiin minulle.
Uusintakierroksella lähtiessä paljon on jo valmiina ensimmäiseltä lapselta, ja kun se toinenkin sattuu olemaan poika, vaatetta ja muuta löytyy. Joten ei muuta kun riskillä ostamaan raskaana olevalle kaverille lahja. Vaate. Tarkemmin sanoen paita. Hiki otsassa tein valintaa kaupassa ja tolkutin itselleni, että aina sen voi vaihtaa. Onneksi paita oli tosi mieluinen ja kaveri tykkäsi! (näpräsin kyllä hintalapun niin nätisti pois, että sen olisi saanut takaisin paikoilleen, ja pistin kuitin todella talteen)
Babyshowerin ehdottomasti parasta antia oli paikalla olleiden äitien välinen keskustelu synnytyksestä sun muusta lapsiin liittyvästä. Synnytystarinat, nämä selviytymistarinat, paljon on selvinneitä kokemuksistaan kertomassa, kiinnostaa tällä hetkellä todella paljon. Luen niitä suurinpiirtein samaan tapaan kuin katselen televisiosta jännäpelottavaa sarjaa; sormet silmien edessä ristikkona tai kurkistelen tyynyn kulman tai parhaimillani miehen takaa. Mutta katsottava on! (Katson paljon murharikosratkaisusarjoja, luen samoja myös kirjoina. Mutta silti näin). Meidän synnytyskanaviltaan neitseellisten olisi pitänyt saapua paikalle muistiinpanovälineiden kera. Sen verta valaisevaa se keskustelu oli.
Uuh, se ei saanutkaan epiduraalia! Miten voi olla liian aikaista epiduraalille?! Vaan synnytystä nopeuttavan piikin, aah! Nyt on liian myöhäistä kivunlievitykselle. TÄH?!!
Ai, supistuksetko voi tuntua muuallakin kun mahassa?
Mitä, onko ponnistuksella suunta? Eikö se nyt ole ihan itestäänselvää mihin päin sitä ollaan menossa?
Vauva painaa hermoa, ponnista se pois! (tässä söin jo kynsiäni nysiksi)
Niin joo, eipä se katseiden keskipiste tosiaan ole sun silmissä vaan ihan aivan jossain muualla.
Ja lopulta helpottunut huokaisu kun kaikki meni hyvin. 🙂
Mutta taas voisin vähän äimistellä. Yllätyin siitä, että esimerkiksi kivunlievitysmenetelmien tarjoaminen vaihtelee oleellisesti alueesta ja sairaalasta toiseen. Ei ole mitään synnytysstandardia, kaikille ei edes tarjota samoja juttuja. Ja sitten, tätä minä ihmettelen eniten. Joistakin asioista ei puhuta suoraan ennen synnytystä, kuten vaikka suolentyhjennyksestä. Ensinnäksin a) sellanen voisi ilmeisesti paikallaan b) kaikissa sairaaloissa mahdollisuutta moiseen ei tarjota ja c) kun se tarjotaan, se tulee yllätyksenä ainakin ensi kertalaiselle. Hei, haluatko vesiletkun takapuoleesi, koska eihän synnyttäminen muuten aiheuta epämukavuuden tunnetta. Kun ei kukaan missään vaiheessa mistään sellasesta maininnut.
Ja on synnyttämisessä paljon muutakin sellaista, jota ei perusterveystiedon tunnilla selitetä. Enkä kyllä tiedä pitäisikö selittääkään. Jos selitettäisiin, niin kyllä alkaisi se kondomin käyttö kiinnostaa muunakin kuin vappuilmapallona. Mutta jotenkin synnyttämättömällä on siitä koko hommasta aika mystinen kuva.
Kyllä minun silmät avautuivat näissä babyshowereissa. Ja hyvä nämä on tietää etukäteen mahdollisina tapahtumien kulkuna sitten, kun joku muu paikka kun tuo näkökenttä avautuu.
Onko kenellekkään muulle tullut yllätyksenä jotain synnytykseen liittyviä juttuja?
p.s. Tekstin luettuasi, ei tule liene yllätyksenä, että en ole liveversionakaan kovin lyhytsanainen. 😀
Ja vielä tämä: kaipaisin tuonne kategoriavalikkoon vaihtoehtoa ihmettelin tänään.
Loppu.
