Kuten tästä kirjoitustauostakin arvata saataa, ei tämä meidän homma mennyt niin  sujuvasti kuin siinä yhdessä ruotsinkielisessä koti- ja kokkailuohjelmassa.

Mutta eikös joka blogin alkuun kuuluu tälläinen kuukauden tauko, jolloin ainakin karistetaan ne muutamat lukemiseen harhautuneet. No joo, on tässä itseasiassa sarkasmitkin karissut.

Mietin jo, että kirjoitanko edes, hylkään koko pöhkön blogin ja kaikki, mutta tulin siihen tulokseen, että tätäkin on hyvä pureskella vielä tällä tavalla ananonyymin julkisesti. Mutta siis herkät hei, ei kannata lukea. Tässä on tulossa tosi elämän inhorealismia. Eli ikävän inhottavia juttuja mutta tosia.

Vauvaa ei siis tule, koska tilalle tuli keskenmeno. Ei mitenkään kauhean tasavertainen vaihtokauppa sanoisin. Tarkemmin sanottuna tuli keskeytynyt keskenmeno. Naistentautien poliklinikka tuli hyvinkin tutuksi, aikaisemmin kun ei ole asiaa ollut. Mutta siellä homma pelaa, olen kyllä tyytyväinen siihen perinpohjaisuuteen, jolla he minua tutkivat ja hoitivat.

Mutta minulla oli siis ollut jo ennen ensimmäistä neuvolaakin toispuoleista alavatsakipua. Selitin siitä neuvolassa, ja sain ohjeeksi tarkkailla tilannetta ja mennä tarvittaessa lääkääriin. Käyntiä seuranneena päivänä pientä kipuilua (ei mitään elimiä hajottavaa, mutta selvästi jotain) tuntui jälleen ja silloin päätin, että lääkäriin lähdetään, eikä odotella kahden viikon päähän ajottuvaa uuttaa neuvola-aikaa. Selviäisipähän sitten varmasti tämä hermoja raastava tietämättömyys.

Naistentautien poliklinikalla selvisi, että raskaus on epäselvä eikä tuplaraskautta, josta toinen olisi kohdunulkoinen, voitu poissulkea. Tosin varhainen alkuraskaus, meidän tapauksessa lähes neitseellinen sikiäminen, oli myös mahdollisuutena. Pääsin siis antamaan putkilotolkulla verta kaikennäköisiä testejä varten sekä raskaushormonin seurantaan. Tällä kerralla olin jo varma, tunsin sen, että raskaus oli epäonnistunut. Tunne vahvistui tiedoksi seuraavassa verikokeessa, jossa nähtiin, että raskaushormoni ei ollut noussut normaalisti.

Sain kohdun tyhjentämistä varten lääkkeet, jotka näyttävät onneksi toimineen eikä muita proseduureja tarvita. Burana ja panacod olivat ystäviäni, kivut olivat lyhytkestoisia ennen kuin pillerit potkaisivat oven sisään ja totesivat saapuneensa paikalle.

Ja jälleen googlettamisen tuloksena yllätyin. Keskenmenot, varsinkin raskauden alussa, ovat hyvin yleisiä.

Vertaistuen nimessä kai minäkin tämän päädyin nyt kirjottamaan ja sen että pää pelaa taas, hymyilyttää ja ulkona paistaa aurinko. Paskat siitä, että vielä on hitosti lunta kun on jo sentään aurinkoa!

Mutta jotta tämä grande comeback ei venyisi nälkävuotta pidemmäksi, kirjoitan niistä pään sisäisitä fiiliksistä vaikka seuraavan kerran.