Pusuja

Nyt tulee tällänen välikirjoitus. Huomasin tuossa, että yleensä blogeissa on kuvia. Tosi monissa, ja varsinkin sellaisissa hyvissä on kuvia. Pysyy se homma mielenkiintoisempana.

Noh, siitäpä minäkin aloin miettimään, että minkä kuvan minä laittaisin.

Meillä ei ole lemmikkejä, paitsi mulla tuo mies (okei, tuo on vähän puujalka, mutta tänään on sunnuntai.) En ehkä tässä sohvalla vierellä tuhisevasta, alkuiltapäikkäreitä vetelevästä miehestä nyt kuitenkaan laita kuvaa.

Itsestäni, noh tukka on huonosti, ei ole meikkiä ja muita perinaisellisia syitä. Mahakin on niin pieni raskausmahaksi, että ei sitä viitsisi alkaa kuvaamaan. Mutta kyllä. Maha on kasvanut. Paree on babyn olla siellä, koska mua ei naurata, jos mitään selkeää syytä ei olekaan siihen, että mun farkut on kutistunu ihan itestään tuolla kaapissa ja nyt ne a r m o t t o m a s t i kiristää.  Että siitä kuvasta ei varmaan seuraisi muuta kuin allekirjoittaneelle laihdutusvinkkejä! 🙂

Mutta kuva tähän blogiin on saatava!

Joten, otin kuvia suukoista tai pusuista, miksi niitä nyt kutsuukaan. Ja  nämä on siis sellaista leivottavaa mallia. Minä tykkään leipoa, mies ei tykkää leipomisessa aikaansaamastani sotkusta. Ihan win win tilanne molemmille.

Tässä siis kuva ystävänpäivänä tekemistäni toffee suukoista. Ohje on täältä. Minä laitoin keskelle mansikkamarmeladin sijaan suklaatoffeekarkin ja dippasin suukot Fazerin siniseen. Ja voilá! Viikon sokerin saantisi on turvattu.

 

suklaan temperointi ei oikein onnistunut. Luulen, että siitä syystä suklaan pinta ”harmaantui” jääkaapissa. Tai sitten ei.

 

Mitenkä tämä nyt sitten liittyy vauvoihin ja raskauteen? Ystävänpäiväkin meni jo, ei ole ajankohtaista tämä, ei.

No, mutta pusuistahan se beibienkin alulle laittaminen tavallaan alkaa. ;) Olivat myös ihan maistuvia. Erityisen tehokkaita raskausväsymyksestä johtuvaan makean himoon. (ehkä ne housut ei kutistunutkaan vaan..)