Synnytyksen jälkeinen vatsa

Joku ehkä saattaa muistaa lukeneensa, kuinka kohkasin löytäneeni mahasta yhden kokonaisen raskausarven.

Joku saattaa muistaa, että vähän itkeskelin ja kriiseilin (keskustelupalstojen mukaan kaikki, mitä äidit tekevät saavat -lin pääteen) 😉 kun mahassa oli yksi kokonainen raskausarpi. Kauheaa! Hirvittävää!

 

Hahahahaha haa! (oikein likaista naurua)

 

Vai yksi raskausarpi. Kun Baby tuli maailmana ja näin kunnolla napani, löytyi sen ympäriltä kokonainen Etelä-Suomen maantiekartta, sivuteinen kaikkineen. On kuulkaa het muutama arpi tuossa mahassa! Ja ne jatkuu navasta ihan tuonne aivan etelään asti, if you know what I mean. Täytyyhän Hankoonkin jonkun tien kulkea..

 

En tiedä, mistä se raskausarpien armeija tuohon navan ympärille ilmestyi, mutta luulen babyn päänlaskeutumisella olleen asiaan osuutta. Sekä mahdollisesti niillä 25 raskauskilolla,  jotka kropaan kerääntyi. Mene ja tiedä. :D

 

Mutta jotain hyötyä siitä mun hullusta rasvaamisesta oli silti. Arvet eivät ole sellaisia syvään ratkenneita kraatereita, sellaisiakin mulla löytyy teini-iän tuotteena, vaan paljon siloisempia pinta viivoja.

 

Ovatpa arvet alkaneet jo vaalenemaankin, koska olen, kuten arvata saattaa, rasvannut mahaa.  Nyt kehissä on mulle vinkattu oliiviöljy. Muutenkin maha on alkanut palautumaan, koska paino on pudonnut. Raskauskiloja on jäljellä ehkä 8-9, selviää huomenna kun käyn babyn neuvolan yhteydessä itsekin vaa’alla.

 

Kuitenkaan arvet eivät enää niin harmita. Siinä ovat, eihän niitä poiskaan kokonaan saa. Olen tullut myös armollisemmaksi itselleni, tälle keholle. Se on kuitenkin aikaimoinen juttu tuo raskaus ja synnyttäminen ja tää mun kroppa on ne läpi käynyt. Nyt se herää öisin ruokkimaan tuota meidän pikku pötkylää. Aikamoista.

 

Elämäähän tää on ja se näkyy kehossa, kuuluukin näkyä.  

Mä tykkään tästä rennommasta minästä! :)