Tahdikkaasti
”Miten sinä voit olla jo noin iso”, sanoi opiskelijakollega rehtorin opintojeni lähijaksolla, kun laskettua-aikaani kyseli. Jahas. Mitäpä tuohon voisi vastata. Tämän kokoinen olen enkä muuta voi? Ohitin kommentin sen kummemmin sitä ajattelematta ja iloisesti nauramalla. Kunnes huomasin, että lause pyöri päässä itapäivän ajan luennolla, kotimatkalla pyörällä polkiessa, vielä tänäänkin lounaalla eikä enää niin hirveästi huvittanut. […]