Tahdikkaasti

”Miten sinä voit olla jo noin iso”, sanoi opiskelijakollega rehtorin opintojeni lähijaksolla, kun laskettua-aikaani kyseli.

Jahas. Mitäpä tuohon voisi vastata. Tämän kokoinen olen enkä muuta voi? Ohitin kommentin sen kummemmin sitä ajattelematta ja iloisesti nauramalla. Kunnes huomasin, että lause pyöri päässä itapäivän ajan luennolla, kotimatkalla pyörällä polkiessa, vielä tänäänkin lounaalla eikä enää niin hirveästi huvittanut. 

Puuskaisin kertoa uusimman luonnehdinnan fyysisestä olotilastani huuli väpättäen miehelle heti kun pääsin kotiin rehtoriopinnoista. Eipä tainnutkaan mennä niin ohi korvien.

 

Olen keskustellut painon noususta, lihomisesta, mahan kasvamisesta, miksi sitä nyt haluaakaan sanoa, tästä selkeästä fyysisen olotilan muutoksesta myös ystäväni Aatamin Rouvan kanssa, joka on hyvinkovin raskaana. Laskettuaika on jo kohta täällä, marraskuussa! No, mutta hän kipuilee hieman uuden, isomman fyysisen kokonsa kanssa ja on saanut jopa omalta anopiltaan kommenttin siitä, kuinka kovasti on lihonut! Myös eräs toinen ystäväni oli hyvin tietoinen kaikesta siitä painosta, joka hänellä oli raskausaikana.

Haluaisinkin nyt todeta muutaman tosiseikkaisen faktan, joka on kenties unohtunut jo jälkeläisiä tuottaneilta ja  joka ei ehkä ole synnytyskanaviltaan neitseellisille vielä ilmeisesti avautunut.

Tosiseikka yksi:

Raskaana ollessa paino nousee.

Ja tämä painon nousu tuntuu olevan hyvinkin yksilöllistä. Jotenkin minulle on kuitenkin tullut sellainen kuva, että naisten painokontrolli ulottuu tietyllä tapaa tänne raskaudenkin puolelle, koska ihailtavaa ja ihanaa on se, kun kropassa ei muutu mikään muu ruuminosa kuin vatsa. Ja sekin pyöristyy pienesti ja nätisti. Muuten olet sorjalta varreltasi aivan kuin ennenkin. Ei uskoisi, että olet raskaana! Raskausvaatteiden kuvia katsoessa vaatteet on vedetty hoikan, ellei jopa ylilaihan malli ylle, jolla on lisätty vain vatsa. Ja johan alkaa tulla mielikuva, että noin se pitäisi mennä minullakin. 

Tosiseikka kaksi:

Raskaana ollessa myös muut ruuminosat kuin vatsa kasvavat. Enkä puhu vain rinnoista.

Osallahan se todella menee näin, että heille kertyy minimaalisen vähän lisäpainoa, maha on söpöä miniatyyri tyyliä. Se on heille luonnollista ja ominaista. Mutta ilmeisesti näin käy kuitenkin melko harvalle. Eikä sen pitäisi olla minulta pois. Jos toiselle tulee vähemmän painoa kuin minulle, so not. Näin, isosti, se nyt meikäläisen geeniperimällä ja ruokahalulla tuntuu menevän.

 

Mutta ärsyttää, että minua jäi vaivaamaan tämä. Ajattelin, että minä pystyn tämmöisen ohittamaan. Tulkoot mitä tulee, kyllä ne kilot lähtee sitten poiskin. Jotakin on tapahtunut sille ennen niin järkevälle minulle, joka ei nyt joka asiaan takerru. Josta seuraakin tosiseikka kolme:

 

Raskaana olevat ovat tunne herkkiä.

 

terveisin,

yksi melko paljon pillittävä paksukainen, joka söi koululla ruokatunnilla kokonaiset kolme (3) uunimakkaraa. Ja ihan ite, hyvällä ruokahalulla.