Tasa-arvoinen vanhemmuus!

Olen tainnut jo kerran tai pari mainita hyvän ystäväni, Aatamin Rouvan (hän on hyvin tyytyväinen salanimeensä).

 

Aatamin Rouva on vaatetusalan asiantuntija, vestonomi koulukseltaan. Tältä hieman haastellisesti työllistyvältä alalta löytyi lopulta töitä täältä Jyväskylästä. Ihan vakituinen paikka oli tiedossa määräaikaisen sopimuksen jatkoksi tukkuyrityksessä, jossa ystäväni tehtävänä oli vaatteiden suunnittelu ja muut tuotanno tehtävät. Aatamin Rouvan mielestä työpaikka oli aivan mahtava.

 

Mikäli olet lukenut juttujani aikaisemmin, tiedät ehkä jo mitä on tulossa. Aatamin Rouvahan suunnitteli miehensä kanssa lisääntymistä eikä asia jäänyt vain suunnittelun asteelle.

 

Yhdessäkin sitä tuumittiin, missä vaiheessa työnantajalle pitäisi kertoa raskaudesta. Aatamin Rouva päätyi kertomaan ensimmäisen kolmanneksen lopussa, kun neuvolassakin on jo käyty ja mahakin alkaa vähän näkyä. Kaiken reiluuden vuoksi. Vaikka koeaikaa töissä oli vielä jäljellä. Firmassa onniteltiin, ja oltiin iloisia. Suullisesti luvattiin, että töitä saa tehdä vanhempainvapaan alkuun saakka ja jatkaa sitten vapaalta paluun jälkeen.

 

Muutta, oi kyllä vain. Tämä yritys irtisanoi ystäväni viikkoa ennen koeajan päättymistä, viime torstaina. Noin vain yllätyksenä, työpäivän päätteeksi. Yritys ilmoitti ympäripyöreäksi irtisanomisen syyksi yrityksen tarpeet, jotka eivät kohtaa työntekijän taitojen kanssa.  Aatamin Rouva sanoi, että tylyn irtisanomistilanteen lisäksi irtisanomisen muodollinenkin syy loukkaa. Hän on tehnyt työnsä hyvin osaavasti eikä ole saanut työskentelystään suullisia tai kirjallisia huomautuksia. Ainoa viime aikainen muutos on hänen raskautensa, joka tuli työnantajan tietoon.

 

Olen aivan raivoissani, suorastaan kiehun ystäväni puolesta! Tälläistä ei voi tapahtua nykyisessä, modernissa, 2010- luvun Suomessa! Jos kyseessä olisi ollut mies, joka olisi kertonut koeajallaan saavansa perheenlisäystä, olisi firman pöytälaatikosta kenties kaivettu sikareita.

 

Irtisanomisen taustalla on se, että naisen työntantaja joutuu maksamaan noin kolmasosan  vanhempainrahan kustannuksista. Vain naisen työnantaja. Tässä on rakenteellinen epäkohta, joka luo työelämässä merkittävää eriarvoisuutta sukupuolten välillä. Asianajaja tuttuni osasi kertoa tämän olevan suhteellisen yleistä. Onko teillä kenelläkään vastaavaa kokemusta?

 

Mutta hyvät lilyläiset, jotta tämä ei jäisi vain blogipurnaamiseksi, haastan teidät allekirjoittamaan kansalaisaloitteen vanhemmuuden kustannusten tasaamisesta.  (https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/71) Lilymaailmasta löytyy merkittävä yhteisö tämän vanhemmuus teeman ympäriltä, joten toivon todella, että käytte allekirjoittamassa aloitteen. Toivottavasti kerrotte siitä omissa blogeissanne, mikäli sellainen löytyy.

 

Minä uskon, että joukossa on voimaa.