Tunteita ja tuoksuja
Jos minun pitäisi tiivistää tätä raskauskokemusta näin monisanaisena henkilönä, käyttäisin kyllä tuota jenkkiläisen saippuaoopperan nimeä. Okei, lisäisin kolmanneksi vielä jotain ruokaan viittaavaa, vaikka makuja, mutta ykkösenä tuli heti alkuun varmaan nuo tuoksut.
En ole varsinaisesti allerginen millekään, mutta hieman tuoksuherkkä. En pysy itse käyttämään hajuvesiä, ellen sitten halua räjäyttää päänisisäisiä synapseja miljooniksi palasiksi. Toisista ihmisistä huomaan kyllä, jos aamulla on otettu pikku pulahdus Calvin Kleinin, Chanelin tai jonkun muun hajumogulin putelissa. Tähän väliin pitää sanoa, että oma äitini on aivan mahdoton (kuuluu käyttömäärissä kategoriaan minä haukon autossa sivuikkunan kautta happea) käyttämään hajuvesiä ja vessan kaapista löytyy vaikka minkälaista tuoksua. Minulla on tuo nivean deodorantti.
Rakas vihamieheni. Monet kerrat lentokentältäkin äidille kiikutettu. *
Tässä raskauden aikana, varsinkin alusta tuohon keskivaiheille, pääsin tuoksuttelukyvyissäni tasolle vainukoira. Koulullakin olin aivan varma siitä, ketkä teineistä olivat käyneet ottamassa happea nikotiinisuodattimen kautta. Samalla diagnosoin vaatteiden tuoksusta muutaman oppilaan kotiin vähintäänkin vakavia ilmanvaihto-ongelmia. Kerran kotona ollessa siivottiin miehen kanssa keittiötä ja hän pyyhki työtasoja luuttu kädessään. Totesin pienen matkan päästä, että luuttu vaatii ehdotonta uusimista, sen verran paha löyhkä siitä lähti. Mies oli samaa mieltä, sen jälkeen kun hän oli käyttänyt omassa kädessään olevaa rättiä aivan nenänsä edessä.
Tämä tunnepuoli on sitten sellainen, että se on saanut aivan uusia ulottuvuuksia näin loppua kohden. Aivojen järjellinen puoli on vasta hiljaisesti rykimässä kurkkuaan, harkitsemassa suunsa avaamista ja sanomista, että eihän tässä nyt mitään, ei tarvitse itkeä, kun alahuuli jo väpättää kovasti ja silmät ovat aivan vetiset. Ja itkuhan tulee mitä loogisimmista asioista, minkä havainnollistan esimerkissä yksi.
Esimerkki yksi.
Käytiin miehen kanssa kaupassa ja astuttiin pohjakerroksessa olevasta autohallista hissiin. Hissi on hieman vanhempaa mallia, esimerkiksi kynnys on sellainen jännä, pomppivan hytkyvä. Jos siihen astuu koko hissi hieman heilahtaa. Me olemme menossa siis hissiin, minä edellä, mies perässä. Mies kantaa kaikkia ostoksia. Ja kun minä astun hissin kyytiin, koko hissi heiluu, siis aivan älyttömästi! Ja sittenhän sitä itketään, että, että kun minä olen niin lihava, että tämä hissikin jo heiluu. Olenpa minä lihonut.
Tämän painojutun kohdalla olen jo kertaalleen päättänyt olla sinut, mutta tuo hissi oli ratkaiseva tippa meressä. Sitä painoa tuli sitten vatvottua. Esimerkkejä on monia muitakin, mies kysyi jo yhtenä päivänä, mihin huumorintajuni on oikein kadonnut. Minä siinä silloisessa mielentilassani sitten sihisin ja suhisin sekä samalla osoitin mielestäni itsestäänselvyyttä eli mahaa ja melko pontevasti totesin, että tuonne. Tuonne se huumorintaju on kadonnut!
Mies parka. Yhtenä päivänä se jo sanoi, että älä ala itkeä. Tai tarkemmin sanottuna pillittää, joka kyllä poisti vedet silmistä, mutta samalla aiheutti sisäistä kipinöintiä, mutta ehdin imaista kitkerähköt kommenttini takaisin sisään.
Niin cliché, mutta niin totta.**
Ehtottomasti parasta on ollut tämä makumaailma. Kaikki ruuat, ja niiden maut ovat olleet vahvempia. Lempiruokaskaalani on edennyt seuraavasti; oh, appelsiinimehu, ah jälkiuuniruisleipä. (okei, jo riittää) No, mutta onpas tämä hedelmäpommi jogurtti h y v ä ä ! (kunnes alkoi aivan yhtäkkiä, noin kolmen kilon jälkeen, maistua maalta, mullalta, homeelta). Nakkikeitto! Naikkikeitto on maailman parasta ruokaa! Miten en ole ennen tajunnut, että se on näin hyvää! (no joo, ei ole enää). Mutta kappas, punajuuret. Etikkapunajuuret, aijai että on hyvä! Jokainen ruoka oli hyvää sen oman aikansa, ja tuona aikana sitä yhtä ja ainoaa olisi voinut syödä vaikka kuinka paljon, kunnes yhtäkkiä koko ruoka menetti hohtonsa.
Nykyisessä olotilassa dominoivin tunnetila on pieni jatkuva väsymys, kehitteillä on pieni sokerikoukku, kyynelkanavat ovat kuitenkin kuivat. Ainakin tällä hetkellä. Näillä mennään, LA (alan jargonia) on tasan 31 päivän päästä.
Pallo ja pallon kaverit.
(+ monsteri käsi :D, pahoittelen)
*http://www.fragrancex.com/products/_cid_perfume-am-lid_e-am-pid_61072w__products.html
**http://www.telegraph.co.uk/earth/earthpicturegalleries/7732922/Spectacular-pictures-of-the-volcano-in-Iceland-erupting.html