Valmennus valmentaa: synnytys
Edellisessä kirjoituksessa ilmaisin skeptisyyteni elämätilanteesi muutuu- valmennukseen. Pidän näitä perhevalmennuksia ja vertaistukea kuitenkin oikeasti todella hyvänä juttuna. Täällä Keski-Suomessa on vaikka minkälaista vertaistukiryhmää, vapaaehtoista auttajaa ja sitten on aivan nämä kaupungin järjestämät perhevalmennukset. Huikeaa, kun vertaan pikkupaikkakunnan perhevalmennuksiin..Niin siis mihin perhevalmennuksiin?
Minäkin olen siis käynyt kahdessa valmennuksessa, sillä on kaksi asiaa, (kaikessa muussahan minä olen elämässä jo aivan pro, varsinkin näin alle kolmikymppisenä :D) joista mulla ei ole minkäälaista etukäteiskokemusta. Nimittäin synnyttäminen ja imetys.
Synnytysvalmennus ei ollut mitenkään erityisen mullistava tilaisuus, sillä oikeastaan kaikki siellä esitetty faktatieto oli tullut esiin opassulkeisissa. Oppaissa esitetään kuitenkin kaikki synnytyksen vaihtoehdot ja variaatiot, kun taas synnytysvalmennuksessa kerrottiin selkeästi, miten homma hoidetaan Keski-Suomen äitiyspoliklinikalla. Eli mitkä asiat synnytyksessä ovat realistisesti mahdollisia täällä. Kätilö oli myös rauhallinen ja varma ja sai ainakin minulla aikaan luoton siitä, että kyllä ne tietää täällä, mitä tekevät. Eipä sillä, että oisin sitä kyllä aikaisemminkaan epäillyt. Tilanne on nimittäin se, että kätilöt ovat varmasti ainakin nähneet ja hoitaneet useampia ihmislapsen synnytyksiä kuin minä.
Tiivistettynä, mitä minulta jäi erityisesti mieleen:
- ilokaasu ja vesisynnytys: ei ole tarjolla (ilokaasuun syynä on ilmeisesti tarjottu henkilökunnan hyvinvointia; hönkivät liikaa. Mutta miten sitten muilla paikkakunnilla sitä käsittääkseni tarjotaan?)
- muuta kivunlievitystä: kyllä (kiitos)
- episiotomioiden (piti taas tarkistaan, että mikä sen apua, sieltä leikellään– jutun nimi olikaan; epijoku) määrää on pyritty laskemaan, koska luonnolliset repeämät paranevat paremmin ja tuottavat vähemmän arpikudosta. Se on sitten hyvä juttu myöhemmissä synnytyksissä.
- liikkuminen edistää synnytyksen etenemistä
- synnytysasentoja on monia, mutta huonojalkainen kätilö ei enää synnytysjakkaran alle kuonnu (no, siis se sanoi oikeasti noin! mutta entäs jos se jakkara on mulle hyvä? ole vetreä kätilö, ole vetreä kätilö..)
- älä parkkeeraa autoa synnärin oven eteen.
- ja ovat nähneet aulassaan konttaavia synnyttäjiä, kun muuhun etenemistapaan ei kroppa ja kipu anna myötä.
Valmennus oli luentomainen powerpoint esitys, jossa ehdin mielessäni korjailla diojen kielioppi- ja lauserakennevirheitä (en ole vielä ehtinyt sähköpostittanut korjausehdotuksiani) sekä huomata pieniä epäloogisuuksia diajärjestyksessä. Mutta en jättäisi välistä, sillä valmennus antaa lisävarmuutta ja konkretisoi tätä hommaa. Ja tässä on se huone, jossa tsekataan aluksi että lähettekö kotiin, osastolle vaiko jo synnytyssaliin. No joo, on ne jotkut synnyttäneetkin tähän.
Olen menossa synnytykseen avoimin mielin. Jännittää tietty jonkin verran. Tietyllä tapaa tämä kokemattomuus on myös vapauttavaa, ei ole mitään aikaisempaa vertailupohjaa. Tuo vesisynnytys olisi voinut ehkä olla sellanen, mitä olisin voinut kokeilla. Lämmin vesi kun tehoaa rentouttavana tekijänä muhun äärimmäisen hyvin, mutta en juuri vesialtaan puuttumista harmittele. Lotraan suihkussa täällä kotona, ja tuntui sieltä synnäriltäkin suihku löytyvän.
Nyt kerrankin tajusin pätkäistä näitä mun juttuja, kun taas tuli teksti, jossa ei ole kuvan kuvaa, mutta juttu sen kuin jatkuu ja jatkuu.. :) Teen toisen kirjoituksen sitten siitä imetysvalmennuksesta, joka olikin uutta tietoa täynnä!