Eräälle muistolle

 

Vapaasti suomeksi tulkiten:

 

Ei sanat yllä kuvaamaan

kuinka saat mut palasiksi hajoamaan

luuni

         kulmistaan

                              särkymään

 

Näytelmän huipulla

näyttämöllä sortuvalla

kuinka kävikään

henki minustakin häviää

 

Ja nyt kannan päälläni

painosi

joka jokena minusta pakeni

joka jokena minusta pakeni

 

Vaikea on löytää voima

ja silmät avata

vähä vähältä sen teen

ehkä vielä löydän sut uudelleen

 

Mulle kallein salaisuus

on muistosi jota vartioin

Kuinka suloista olikaan

kun hetken sain sua kantaa

 

Pimeydessä tässä

yksi valo mua lohduttaa

aika kaiken parantaa

ja myrskyn rauhoittaa

 

Ikuisesti pysyy

ääni lempeä tuo meren

ja kaatuu taivaalta sade

se tämän ruumiin kastelee

 

Nauruksi palaa

muistosi vähitellen

jokainen päivä

kun luonasi viivyn

oi, herää

hengittämään