Karibian aallot on nyt vähäksi aikaa koettu ja oon takaisin Venezuelassa ja Lattareissa. Kulttuurieron huomaa tosi selvästi joissain jutuissa, oli ikävä musiikkia ja ruokia! Mut samalla tulee ikävä Trinin uskomatonta kulttuurisekoitusta (intia-arabi-länkkäri-lattari-afrikka, say whaat miten kauniita ihmisiä ja hyvää kasvissafkaa! )ja Karibian saarten erityistä rentoa fiilistä. Erinäisistä syistä kyllä vähän kaduttaa että lähdin niin pian, mutta voi olla että menen jossain vaiheessa takaisin.

Viimeiset päivät asuin tosiaan merimiehen/satamamestarin luona veneessään, joka oli maissa korjattavana. Soittelin haitaria ja huuliharppua (no en oikeesti osaa! kunhan räpläsin), laitoin ruokaa koska oli niin kiva kun oli paikallaan pysyvä keittiö, ja katselin leffoja merimiehen kanssa. Korjattiin me sitä paattiakin vähän, ja etsittiin Lauran ja Benin paatille kaikkea mitä he tarvitsivat. Melkeinpä joka ilta kokoonnuttiin myös muiden seiloreiden kanssa jonkun veneelle syömään ja juomaan rommia. Mä opin oikeestaan tykkäämään rommikolasta!

Yritin myös käydä Tobagon saarella muutaman ruotsalaisen pojan kanssa, mutta se missio epäonnistui surkeasti. Pakkasin kamat illalla ja menin nukkumaan ruotsalaisten veneelle, koska se oli laiturissa ja meidän ei siinä vaiheessa ollut. Lähtö oli ihanaan aamuneljän aikaan, joten en usko että oisin saanut puhuttua ketään soutamaan itseäni maihin anyways.

Noh, herättiin sitten 3.30 ja lähdettiin neljältä lauttasatamaan, ja saavuttuamme minä lippua ostamaan. Vain huomatakseni, etten ole pakannut mitään niin triviaalia kuin lompakko. Heh hoh ja heipat ruotsalaisille, ja minä takaisin heidän veneelleen nukkumaan. Myöhemmin veneelle tuli rastamies jotain korjaamaan ja laulamaan kovaäänisesti, mut ei se mitään. Ei joka yö tarvitse nukkua.

Trinistä lähdin päivää ennen joulua lautalla Venezuelan Guiriaan. Lautalla tapasin älysiistin tanskalaispojan, jonka kanssa jatkettiinkin sitten matkaa yksissä pikkukylään jonka nimen oon unohtanut. Vietettiin oikeastaan aika ankea joulu, koska meidät kutsuttiin perheeseen jonka isoäiti oli juuri kuollut. En ymmärrä yhtään, miksi meidät edes kutsuttiin kun kukaan ei ollut yhtään juhlatuulella! Minä ja Niels liuettiinkin aika nopeasti seuraavana aamuna Carúpanoon, jossa vietettiin sit ”oikeaa” joulua kahdestaan. Ekaksi me mentiin rannalle vaikka satoi kaatamalla ja tanssittiin sateessa. Sit jatkettiin hienoon ravintolaan ja syötiin lista läpi. Niels on myös kasvissyöjä, joten tilattiin ihan samoja ruokia listan ulkopuolelta, itse listalla kun ei ollut _mitään_ ilman lihaa. Jouluateria koostui tänä vuonna tuoreesta leivästä, kasvispastasta, juustoista, oliiveista ja jälkkärikakusta joka oli uskomattoman hyvää. Siinä oli persikkaa ja kermaa ja jotain likööriä, uh ah. Me taidettiin istua ravintolassa lähemmäs kuusi tuntia, jutellen vaan ja tilaten aina lisää ruokaa kun tuli vähän tilaa. Niels tiesi pari erittäin randomia asiaa Suomesta, joiden randomiutta en ollut edes tajunnut. Esimerkiksi että käytännössä kaikki suomalaislapset opetetaan soittamaan nokkahuilulla Ostakaa makkaraa. Ja että hernekeittoa syödään Suomessa vain torstaisin. En oo vähään aikaan nauranut niin paljon!

Eilen jatkoimme matkaa, minä Puerto La Cruziin ja Niels Caripeen. Toivottavasti tuun vielä reissaamaan kyseisen hepun kanssa jossain vaiheessa, me tultiin sen verran hyvin juttuun. Nyt koitan löytää jostain rauhaisan kolon ja olla ihan itekseni pari päivää. Uutena vuotena voisin sit taas sosiaalistua!

Hyvää loma-aikaa sinne Suomeen kaikille pullanmuruille, syökää kaikkea hyvää ja suomalaista munkin puolesta! Ja saa pakastaa mulle jotein, syön sit kun tuun:)

***

Merry Christmas and Happy New Year 2014 all you great people! Make it even better than this one!

***

Feliz Navidad y Prospero Año Nuevo a todos mis amigos de viaje! Abrazos, disfruta mucho!