Tutustumiskäynti synnärille
Viime sunnuntaina käytiin tutustumiskierroksella meidän lähisairaalan synnärillä. Tai itse asiassa siellä on kaksi eri osastoa: on midwife-led unit (MLU) ja sairaalan normaali synnytysosasto.
Tuo midwife-led unit on nimensä mukaisesti kätilöjohtoinen synnytysyksikkö, jossa ei ole lääkäreitä, vaan kätilöt hoitavat homman alusta loppuun saakka, jos kaikki menee kuin Strömsössä. Lääkärittömyyden vuoksi MLU-yksikköön huolitaan vain täysiaikaisia (yli 37 viikkoa) matalan riskin synnyttäjiä. Ns. korkean riskin synnytykset, käynnistetyt synnytykset sekä epiduraalia halajavat ohjataan sairaalan normaalille synnäriosastolle.
Toki ongelmatilanteessa lääkäri löytyy läheltä: sairaalan normisynnäri on vain yhtä kerrosta ylempänä, joten sinne siirto onnistuu hätätilanteessa todella nopeasti. Myös jos mieli muuttuu esim. epiduraalin suhteen, on siirto mahdollinen. Tämä ei muuten ole totta kaikkien kätilöjohtoisten synnytysyksikköjen kohdalla, vaan Britanniasta löytyy myös useita yksiköitä, jotka eivät ole sairaalan yhteydessä. Tällaisessa yksikössä synnytystä harkitsevaa kehottaisin tsekkaamaan, kuinka kauan siirto lähimpään sairaalaan kestää hätätapauksessa (nimim. katsoin hiljattain aamu-tv:n jutun aiheesta ja friikkasin…)
MLU:n huoneet ovat paljon mukavampia normisynnäriin verrattuna: kaikki huoneet ovat yksityishuoneita, joiden yhteydessä on oma kylppäri, valoissa oli himmentimiä ja erkoisefektimahdollisuuksia (vaadin ehdottomasti synnytykseeni diskopallon ja lasereita!) – ja mikä parasta, näissä huoneissa on ilmastointi! Yläkerran normi-synnäriltä tämä herkku puuttuu, ja hellepäivänä lämpötilaero oli huomattava, synnärihuoneiden tuulettimet ei todellakaan aja samaa asiaa… Eikä muuten paljon houkuttele ne neljän hengen osastohuoneetkaan, joille synnytyksen jälkeen siirrytään. MLU:ssa on myös kaksi huonetta, joissa on synnytysamme, yläkerrasta ammehuoneita löytyy yksi.
Yksi suurimmista ja meille tärkeimmistä eroavaisuuksista on se, että MLU:ssa saa puoliso/synnytyspartneri/tukihenkilö olla mukana ihan vuorokauden ympäri, kun taas synnärin puolella pitää noudattaa vierailuaikoja. MLU:sta löytyy myös potilaiden ja omaisten käytössä oleva keittiö, jossa voi säilyttää jääkaappia kaipaavia eväitä sekä keitellä teet ja kahvit.
Jo ennen vierailua olin ajatellut, että MLU olisi se ykkösvaihtoehto, mutta en kuitenkaan ollut ihan satavarma, sillä ajattelin todennäköisesti haluavani epiduraalin. Nyt molemmat osastovaihtoehdot nähtyäni haluan ehdottomasti olla ja pysyä tuolla MLU:n puolella, ellei tule hätätilanne. Sielläkin on kuitenkin kivunlievitysvaihtoehtoja tarjolla, on ilokaasua, petidiiniä (ei kyllä tätäkään välttämättä minulle, kiitos..), on TENS-laitteita, synnytyspalloja… Ja lisäksi tietty ne synnytysaltaat, joissa lilluminen kuulemma voi helpottaa kovia supistuksia paljonkin.
Näin se alkuraskauden ”juu kaikki lääkkeet mulle kiitos”-synnytyssuunnitelma vaihtui ”kyllä mää ny jollain ilokaasulla hei pärjään”-suunnitelmaan. Katsotaan sitten, miten todellisuudessa käy!