Miten valita nimi lapselle. The Baby Show’n Maria S. ja Matkalla Perheeksi-blogin Intended Mum kirjoittivat jo aiheesta, ja näistä jutuista inspiroituneena päätin minäkin avata sanaisen arkkuni aiheeseen liittyen.

Nimiasiaa on pyöritelty heti raskauden alusta lähtien. Vaikka täällä päin tuntuu monilla olevan tapana päättää nimi jo etukäteen, ja jopa julkistaa se ja käyttää sitä jo ennen vauvan syntymää, me päätimme (tai siis minä sanoin, että näin tehdään), että A) nimeä ei päätetä, ennenkuin on nähty, minkänäköinen tyyppi sieltä tulee; sekä B) nimivaihtoehdoista ei keskustella tuttavien tai sukulaisten kanssa.

Kuten muilla, myös meillä riittää vaatimuksia nimen suhteen:

Etunimen pitää olla sellainen, että se toimii sekä suomeksi että englanniksi. Haluan, että ääntämys ei ihan hirveästi eroa kielten välillä, ja ettei se ole liian hankala vanhemmille sukulaisillenikaan. Lisäksi jos jossain vaiheessa päätetäänkin muuttaa Suomeen, olisi kiva, jos nimi ei olisi ihan hirveän kummallinen.

Kuitenkaan nimi ei saa olla myöskään liian tavallinen. Sori vaan, kaikki annat ja mariat, mutta ei vaan nappaa. Top 10 -nimien joukossa on paljon kivojakin nimiä, mutta liian suosittu ei myöskään kelpaa. Mun luokallani oli ala-asteella kolme Janikaa, kolme Villeä, kaksi Jennaa, kaksi Jania……… ei kiitos. (J-nimet taisi olla silloin vähän muodissa?!) 

Liian erikoinen nimi on myös no-no. Liian erikoisella tarkoitan tässä ns. väkisinväännetyn oloista nimeä, tai tavallista nimeä erikoisella kirjoitusasulla. En halua jatkuvasti törmätä ”miten tää lausutaan/kirjoitetaan”-kysymyksiin — tiedän ihan omasta takaa, kuinka rasittavaa on jatkuvasti tavata omaa nimeään, ja silti se on aina kirjoitettu väärin. Harvinaisemmat – ja sitä kautta erikoiset – nimet puolestaan ovat ok. 

Nimeen ei saa liittyä mitään epämiellyttäviä konnotaatioita. Tähän kategoriaan kuuluu mm. exät, kiusaajat, nimeen liittyvät stereotypiat, ja muuten vain omituiset kyseistä nimeä kantavat tyypit. Ihan mustavalkoisesti ei näitä ole suljettu pois, vaan vähän tilanteen mukaan: ei joku lyhyt suhde tietynnimiseen olisi este, jos nimi muuten olisi nappi. Harmillisesti yksi nimi, josta olin aina pitänyt, kuuluu juuri tuohon ehdoton ei, koska exä-kategoriaan. Hänen kanssaan ollaan pakosta sen verran tekemisissä, että nimen käyttäminen ei tule kysymykseenkään.

Nimen pitää olla sellainen, että se sopii aikuiselle ihmisellekin. Eihän tässä oikeastaan vauvaa olla nimeämässä, vaan ihmistä. Ihmistä, joka tulee tätä nimeä kantamaan koko elämänsä ajan (tai niin kauan, kunnes käy itsenäisesti sen vaihtamassa). Olen jonkun verran pyörinyt eräällä englanninkielisellä vauvafoorumilla, ja siellä eräs äipsykkä halusi mielipiteitä nimestä Honey. Vaikka ei nimi miestä pahenna jne., ei ehkä ensimmäinen mielikuvani aikuisesta Honeysta olisi vakavasti otettava bisness-muija/finanssipäällikkö/presidentti.

Sitten on tietty vielä sellaisia ehtoja, että nimi ei saa olla typerä tai ruma. Ja nämä on siis ihan minun omia, subjektiivisia mielipiteitä. Joitain Paremman Puoliskon nimiehdotuksia kuunnellessa olen joutunut kyseenalaistamaan, elänkö sittenkin parisuhteessa 11-vuotiaan pikkutytön kanssa, sellaisia rinsessa/harrypotter/pelihahmo-tyyppisiä fanityttönimiä hän on ehdotellut. 

Toiseksi nimeksi olisi kiva löytää joku suvusta löytyvä nimi, mutta muitakin on harkittu. Toisen nimen suhteen ollaan kai vähän rennompia, ja kuulemma saisin sen päättää ihan itsekin jos haluaisin. 

Nyt, kolme päivää ennen laskettua aikaa, ollaan siinä tilanteessa, että meillä on short list molempia miellyttävistä nimistä. Toivottavasti niistä sitten löytyy tulokkaalle sopiva nimi.