Valahtanut maha
Lauantainen maha, 38+1, ja ihan jäätävä turvotus jaloissa.
Huomasin eilen, että maha on ihan selkeästi muuttanut muotoaan, ja vauva jotenkin valahtanut alemmaksi. Jaa mistäkö huomasin? No vauvan takapuolen sijainnista! Pikku pylleröinen, joka on tähän saakka sijainnut melko ylhäällä, onkin nyt melko lähellä napaani.
Tänään puolestaan on koko päivän supistellut. Ei kipeästi, mutta paria taukoa lukuunottamatta aamiaisesta lähtien. Aika jännää, ottaen huomioon, että tähän saakka supistuksia ei ole ollut (tai en ole huomannut) lähes ollenkaan! Parempi Puolisko veikkaa, että Bambino tulee tänä yönä – itse en oikein tähän usko.
Viimeisimmästä midwife-käynnistäni on viikko. Bebe oli edelleen 2/5 engaged, samassa hyvässä asennossa kuin aiemminkin, ja sydän sykki oikein hyvään tahtiin. Omaltakin osaltani kaikki näytti hyvältä, verenpaineet sun muut. Claire kertasi, miten toimia jos tuntuu, että alkaa tapahtua, ja sanoi, että jos en ole varma, voin ensin soittaa hänelle ja hän voi tulla tsekkaamaan tilanteen niin ei tule tehtyä ”turhaa” reissua synnärille. Mietin tänään vähän, josko olisi pitänyt rimpauttaa, mutta kun en usko että tässä on vielä ns. tosi kyseessä, en viitsinyt. Jos supistelu jatkuu huomenna samaan malliin, soitan, niin saadaan selvyys, että tapahtuuko siellä oikeasti jotain.
Seuraava midwife-käynti on sovittu ensi perjantaille, joka on myös meidän due date. Tämä siis olettaen, että Bambino ei ole saapunut maailmaan vielä siihen mennessä. Claire on kyllä huippu: hänen kalenterinsa on ihan täyteen buukattu ensi viikolle, koska hän lomailee seuraavan viikon, mutta hänpä lupasikin tulla kotikäynnille perjantaiaamuna ennen vastaanottonsa alkua, että saa mahdutettua minutkin kalenteriinsa!
Keskustelimme myös, mitä tehdään, jos vauva ei tahdokaan tulla. Sovittiin, että jos 41+0 ei beibiä näy eikä kuulu, joku midwifeista tulee suorittamaan minulle sweepin. Toivon kovasti, että Bambino tulee omasta tahdostaan ulos ennen sitä, mutta kai se on hyvä olla jonkinlainen varasuunnitelma.
Semmoista.