Tärkeimmät tietenkin ensin: vaunut/rattaat on valittu Paremman Puoliskon suosiollisella avustuksella. Ne saapunevat perjantaina. En malta odottaa, että pääsen leikkimään niillä.

Torstaina oli midwife, jossa todettiin kaiken olevan hyvin niin vauvalla kuin minullakin. Verenpaine on hyvä, mahan koko on hyvä, vauvan sydän lyö just hyväään tahtiin. Bambino on siellä ihan oikeaoppisessa asennossa, liikkeiden ja tunnustelun perusteella left occiput anterior (LOA), ja pää oli ”2/5ths engaged”. En tiedä suomenkielistä terminologiaa tälle, mutta aika hyvin se on sinne lantioon laskeutunut, kun 0/5 on sitten ”fully engaged”. Mulla oli aika mojovaa lonkka-, alaselkä- ja lantiosärkyä tuossa taannoin, mikä todennäköisesti on yhteydessa juuri tuohon vauvan laskeutumiseen; kaikenmaailman liitokset siellä venyy ja paukkuu.

Midwife-Claire myös kyseli, joko olen pakannut sairaalakassin ja onko muutenkin kaikki valmiina, kun se vauva voi tulla ihan koska vain nyt. Tänä perjantainahan se on jo täysiaikainen! En tosin usko, että Bambino nyt ihan heti sieltä päättää pullahtaa maailmaan, mutta mistäs sen tietää ennen kuin alkaa tapahtua. Toivoisin kuitenkin, ettei ihan hirveästi mentäisi yli lasketun ajan – osittain sen takia, että mulla on joku pakkomielle siitä, että tämä on nyt touko-baby, ja haloo jos se syntyykin kesäkuun puolella?!

Joka tapauksessa, sairaalakassi on kutakuinkin valmis, luulen ma. Voisin siihen ottaa pienoisen katsauksen tällä viikolla, koska täällä pakataan nimittäin kaikki mahdollinen mukaan. Ei riitä nimittäin mikään pikku tote bag.

Että näin se homma etenee. Kauhean nopeasti ja samalla hitaasti. Tuntuu, että siitä on noin viikko, kun sain soperrettua Paremmalle Puoliskolle, että mäoonraskaana ennen kuin pillahdin itkuun – ja samalla siitä on iäisyys.