Lily

Bambino

Bambino
iidami

Vankkurit Bambinolle

Nyt kun (lähes) kaikki huonekalut ovat löytäneet paikkansa Paremman Puoliskon suosiollisella avustuksella (”tää menee nyt tähän, eikun ole hiljaa, tää on ihan hyvä tässä”), olen löytänyt seuraavan asian, josta kerätä kierroksia: vaunut. Tai kärryt. Tai rattaat. En edes tiedä miksi niitä kuuluu kutsua.

Olen toki näitä jo pidempään katsellut ja pohdiskellut, että mitkä olisi hyvät, mutta tosiaan nyt on ihan uusi vaihde silmässä vaunuhommien kanssa.

Vaatimuslistani on yllättävän pitkä siihen nähden, että ”mä en tiedä yhtään, mitä mä haluan”:

  • samaan runkoon pitää saada kiinni vaunukoppa sekä rattaiden istuinosa
  • rattaiden istuinosan suunta pitää olla valittavissa
  • pitää olla kevyt runko, koska asutaan toisessa kerroksessa eikä talossa ole hissiä
  • pitää olla tukevan oloiset, koska turvallisuus
  • pitää olla helppo laittaa kasaan
  • kasassa ollessaan niiden pitää mahtua pieneen tilaan, koska esim. autonikin on aika pieni
  • ei saa olla liian futuristisen näköiset
  • ei saa olla liian perinteisen näköiset
  • maasto-ominaisuuksiltaan pitää olla sellainen, että niiden kanssa pärjää muuallakin kuin kauppakeskuksessa
  • pitää olla säädettävä työntöaisa koska minä oon pätkä ja Parempi Puolisko on pitkä
  • riittävän iso tavarakoppa ois kiva että mahtuisi esim. ruokaostokset kyytiin
  • hinnan pitää olla järkevä: jos ne maksaa saman verran kuin mun auto, ne on liian kalliit

Siinäpä sitä. Lisäksi muutamat muuten kriteerit täyttävät vaunut olen hylännyt, koska ”en vaan tykkää”.

icoo.jpg

Siis näissä on sisäänrakennetut kaiuttimet!! Todellinen must-have -ominaisuus!

Vaunumaniani on nyt kärjistynyt siihen, että olen kahtena peräkkäisenä yönä nähnyt vaunuaiheista unta. Viimeöinen uni oli Game of Thrones -henkinen pläjäys, jossa jouduin juonittelemaan, miten saisin Ne Kaikkein Parhaat Vaunut meidän pikku Bambinolle. Pari murhaa suoritin sitten, no probs. Sitä edeltävänä yönä taas jouduin ostamaan joka osan erikseen saadakseni kasattua just ne meille sopivat täydelliset vaunut. Sitä stressin määrää kun unessa seuraat yhtä aikaa kuutta eri eBay-huutokauppaa yrittäen saada kaikki tarvittavat osaset kokoon…

Parempi Puolisko yritti jossain vaiheessa auttaa valinnan suhteen, mutta on sittemmin pessyt kätensä koko touhusta ja käski minun vain valita jotkut ja ostaa ne ASAP että tämäkin sekoilu loppuisi.

Avainsanat: ,
Suhteet Oma elämä Lapset Raskaus ja synnytys
iidami

Paikallista väriä

Tapahtui 28. viikon midwife-tapaamisessa. Odotustilassa istui minun lisäkseni ehkä noin kolmikymppinen nainen, melko tukevasti raskaana. Ja vaikkei ulkonäön perusteella saisi tuomita, hän oli selkeästi paikallinen. Asuinkaupunkimme ei ole sieltä vauraimmasta päästä, ja monista paikallisista heidän sosioekonominen taustansa kyllä näkyy ja kuuluu.

Tämä nainen avasi keskustelun kyselemällä minulta lasketusta ajastani, oliko kyseessä ensimmäinen lapseni ja niin edespäin. Vastailin naiselle ja kysäisin, odottiko hänkin ensimmäistään.

Ei, vaan viidettä. Huh, teillä mahtaa olla kiireinen huusholli, ihmettelin naiselle. 

Ei varsinaisesti, sain vastaukseksi. Kukaan aiemmista neljästä lapsesta ei asu luonani, sanoi nainen.

Jaahas jaahas. Sisäinen epämukavuusmittarini värähti vaarallisen lähelle punaista vyöhykettä. Mietin, mitä ihmettä tuohon oikein vastaisin, mutta ennen kuin kerkesin sanoa mitään, nainen jatkoi: ensimmäinen lapsi oli annettu adoptoitavaksi; kahden seuraavan isä ei antanut hänen tavata lapsiaan; ja neljäs asui isänsä luona, mutta isän heroiiniriippuvuuden vuoksi nainen ei halunnut olla heidän kanssaan missään tekemisissä. 

But this time it’s different, this time I get to keep the baby, they’ve said so. And it’s so different with my new partner, he’s a good man, doesn’t hit me or nothing. He’s been drinking a bit though, celebrating the arrival of the baby beforehand… But he knows I’m going if he drinks too much, he knows that. And I will. But it’s completely different this time around.

Tässä vaiheessa olin niin kiitollinen, että midwifeni Claire tuli minua huhuilemaan sisään. Sain kakistettua Good luck ja toivotettua tsemppiä loppuodotusajalle. Mitään muuta en olisi osannut sanoa. Tajusin, miten olen itse saanut elää todella suojattua elämää jonkinlaisessa pumpulilinnassa – ja olen todella kiitollinen siitä, miten hyvää ja helppoa oma elämäni on ja on ollut.

Avainsanat: ,
Puheenaiheet Raskaus ja synnytys Vanhemmuus Uutiset ja yhteiskunta