31.5. kävimme patikoimassa Kolin Uuron kierroksen. Uuron kierros on rengasreitti, joka on 3,5 kilometriä pitkä. Reittiä sanotaan vaativaksi suurien korkeuserojen vuoksi. Reitille pääsee Kolin luontokeskus Ukon pihapiiristä. Luontokeskukselle noustaan joko portaita pitkin tai vaihtoehtoisesti voi valita maisemahissin. Me päätimme mennä maisemahissillä ylös luontokeskukselle.

Maisemahissi oli hieman liikaa Xena-koiralle. Se meinasi karata hissiin mennessä, koska se pelkäsi sitä niin paljon. 😀

Noh, pääsimme kuitenkin ehjinä luontokeskukselle ja lähdimme Uuron kierrokselle. Opaskyltit ovat selkeitä, eksyä ei voi ellei tahallaan poikkea reitiltä. Reitillä oli selitetty hyvin luonnosta ja sen erikoisuuksista, joita Kolilla vallitsee.

Esimerkiksi luontoon.fi -sivusto kuvailee Uuron reitistöä seuraavasti: ”Kolinuuron kierros johdattaa Kolin varhaisimpaan historiaan, muinaisten aavikoiden, valtamerien, vuorijonon ja mannerjäätiköiden jättämiin jälkiin. Kallioperä jalkojesi alla on Suomen vanhimpia.

Polku johdattaa Kolin alueen geologisiin ilmiöihin sekä kivilajien ja mineraalien tunnistamiseen. Rengasreitin lähtöpiste on Kolin luontokeskus Ukon pihapiiri, josta polku laskeutuu portaita pitkin Kolinuuroon. Luontopolun opasteet ovat suomeksi, englanniksi ja venäjäksi. Polku nousee vähitellen Pieni-Kolin laelle, josta on hienot maisemat uuron yli Paha- ja Ukko-Kolin suuntaan. Pieni-Kolilta laskeudutaan alas portaita uuron pohjalle ja jatketaan suon laitaa kunnes saavutaan Mäkränaholle. Mäkränaholta reitti kääntyy takaisin Ukko-Kolia kohti.”

Oikeastaan heti reitin alussa pääsi ihailemaan jälleen Pielisen kauneutta. Maisemat olivat vasta alkusoittoa tuossa kohtaa.

Reitillä oli jonkin verran nousuja ja laskuja. Polku oli ajoittain myös liukas. Jalkineina mulla oli Hoka One One Speedgoat 2 polkujuoksukengät. Pitoa löytyi hyvin, mutta kyllä tuolle reitille kannattaa valita silti vaelluskengät varrella.

Näillä patikointireiteillä on se hyvä puoli, että kiireen tuntu jotenkin loppuu kokonaan. Aivot saa lepoa aina niin kiireisestä arjesta. Kannattaa rohkeasti lähteä kokeilemaan erilaisia reittejä ja aloittaa vaikka ihan lyhyimmästä. 🙂

Pitkospuita ei Uuron kierroksella juuri näkynyt. Portaita oli muutamat.

Uuron kierroksella tuli eniten vastaan metsäistä maisemaa, mutta sattuipa mukaan myös niittyjä keskellä metsää. Mäkränahon niitty oli näkemisen arvoinen paikka. Niittyä ilmeisesti hoidetaan vanhoin perinteisin keinoin vuosittain.

Meidän oli tarkoitus vain pyörähtää katsomassa niitty ja sen reunamilla oleva rakennus. Huomasimme kuitenkin kyltin, jossa luki Tarhapuro 1,2 km. Päätimme tehdä ylimääräisen lenkin ja lähteä talsimaan kohti Tarhapuroa.

Kerron seuraavassa postauksessa Tarhapurosta, reitti oli sen verran hieno, että kuvia tuli napsittua paljon. 🙂

Blogissa on ollut hiljaiseloa viime aikoina. Täytyy taas skarpata ja kirjoittaa tänne useammin. 🙂 Paljon hyviä reissuja on tullut tehtyä kevään mittaa.

Olimme tällä viikolla Kolilla, Itä-Suomessa. Tuli kierrettyä Kolin kansallispuistoa ja paikka oli upea. Kolille tulee varmasti lähdettyä uudelleenkin, ehkä jo kesällä.

Ensimmäisenä päivänä takana oli raskas ajomatka etelästä Kolin kylään. Siksi mitään kovin erikoista ei tullut sinä päivänä tehtyä. Tai miten sen nyt ottaa… Päätimme illalla kiivetä Ukko-Kolin laskettelurinteen huipulle.

Laskettelurinteessä oli vielä hieman lunta paikka paikoin jäljellä ja pohja oli mutainan ja liukas. Kenkävalinta oli tuollaiseen maastoon täysin väärä. Jalassa oli siis sileäpohjaiset Niket, joissa ei ole lainkaan pitoa. 😀

Laskettelurinne ei näytä kuvissa kovin jyrkältä. Kuitenkin kun alkaa kipuamaan mäkeä ylös, alkaa jaloissa hapottaa kunnolla. Tuo käy ihan täydestä mäkitreenistä.

Huipulle päästessä avautui upeat kansallismaisemat. Metsää ja ihana järvi Pielinen. Ja mikä parasta, tuolla luonnossa sielu lepää. Ketään muita ei ollut paikalla.

Lähinnä tuli räpsittyä kuvia ja ihasteltua maisemaa. Oli saavutus päästä huipulle.

Alaspäin mennessä tuli kaaduttua kolme kertaa. Onneksi meidän mökissä oli pyykinpesukone. Vaatteet olivat aivan mudassa. 😀

Ensimmäinen päivä Kolilla oli aika vajavainen, muuta ei keretty tekemään tuon laskettelurinteen huipulle kiipeämisen lisäksi.

Meillä oli muuten koirat mukana reissussa. Kumpikin koira oli aivan innoissaan ja ne jaksoivat hyvin kivuta mäkeä ylös ja alas. Varsinkin Xato oli aivan haltioissaan lumesta, jota rinteessä vielä hieman oli jäljellä.

Kiipeilyn jälkeen palasimme mökkiin. Majoituimme Kolin Lotus Cottages nimisessä mökkikylässä. Mökin hinnaksi tuli n. 200 €/3 yötä ja mökkiin olisi mahtunut kuusi henkilöä. Tilaa oli siis vallan paljon kahdelle ihmiselle ja kahdelle koiralle.

Mökki oli oikein siisti ja nykyaikainen. Kaikki mukavuudet löytyi mm. jo aiemmin mainitsemani pyykinpesukone ja sauna. Oma rantakin mökkikylästä löytyi. Annetaan kuvien puhua puolestaan.

Seuraavana päivänä lähdimme patikoimaan kansallispuistoon, siitä kirjoitan seuraavassa postauksessa. Reissu sen kun vain parani edetessään! 🙂