Äitienpäivän aamu oli yhdeksäs uudessa kodissa. Heräsin siihen kun aamuvirkku poikani kömpi viereeni kello kuusi eikä aikonut enää nukkua. Annoin hänen tuijottaa parisen tuntia puhelimestani Mashaa ja Karhua kunnes suvaitsin avata silmäni. Rakas poikani ja uljas avopuolisoni lähtivät aamupuhteeksi viemään roskia ja tulivat takaisin mukanaan kimppu valkovuokkoja. Herkistelin ja laitoin Sepon rutistamat kukkaparat prässäytymään muistoksi kirjan väliin, […]

Saimme tiistaina avaimet uuteen kotiimme. Neljäs kerros, kuusikymmentä neliötä. Kolme huonetta ja keittiö. Rakennusvuosi 1951. Vesikeskuslämmitys. Astianpesukone, lasitettu parveke, mäntylattiat. Maalaamista kaipaavat seinät. Muuttajilla ikävuosia yhteensä 68. Kaksi sinistä ja kuusi ruskeaa silmää. Pahasti risteäviä ruokavalioita ja mieltymyksiä. Kolme ruokapöytää ja sänkyä. Kaksi elettyä murrosikää. Yksi kohtu. Kaksi imuria, sohvaa ja pyykkikonetta. Yksi auto, jonka takaluukku on rikki. […]

  Noniin. Nyt sitä mennään. Minä olen rakastunut. Olen päättömän, toivottoman rakastunut kiehtovimpaan mieheen jonka olen kulkiessani kohdannut. Hän käveli elämääni, katsoi ja näki. Hänellä oli kirjava villapaita ja maailman sinisimmät silmät, minulla kukkahame ja sydän sopivasti auki. Hän luki Márquezia ja puhui mustista aukoista, rakkaudesta ja tekoälystä. Minä ostin hänelle hammasharjan ja halusin olla kokonaan […]

Seppo täytti kolme vuotta. Elämä on ollut viimeiset kuukaudet sellaista aallokkoa, etten saanut siihen millään aseteltua vuosisadan kolmivuotisjuhlia. Annoin sen itselleni anteeksi, kutsuin pari kaveria kakulle ja ajattelin, että ensi vuonna sitten. Kerron meidän uudesta elämänvaiheesta lisää pian, kunhan löydän oikeat muodot sanoille jotka ovat olleet karkuteillä jo viikkoja, ehkä kuukausiakin.  Mutta nyt puhun ihan […]

  Lähdimme pyhien alla viemään joulutervehdystä Imatran mummolaan, kun kolme päivää ennen aattoa huomasin Sebin vartalossa pieniä punaisia pisteitä. Pari viikkoa aiemmin päiväkodissa päiviteltiin kuinka ainakin tusina lapsia on kotona sairastamassa vesirokkoa.  No, sehän tulee sitten sopivasti jouluksi meille. Oikeassa olin. Suunnitelmissamme oli palata aatoksi mummolasta Helsinkiin, koska emme ole vielä tänäkään vuonna valmiita vetämään […]

Seppo se tuli eräänä päivänä ylpeänä esittelemään juuri piirtämäänsä kuvaa minulle.   Siinä on kuulemma äiti. Ilmiselvästi.    

Tämä viikko on ollut oikea loppuhuipennus tälle syksylle. Maanantaina oli kaksi tenttiä, joista toiseen kirjoitin esseekohdan viimeiseksi lauseeksi Missään ei ole mitään järkeä. Toiseen kirjoitin Mina olen soomlane ja elan Helsingis minu pojaga. Tema nimi on Sebastian. Tiistaina istuin viikon kolmannessa ja syksyn viimeisessä tentissä ja illalla askartelin koulutovereiden kanssa koristeita juhliin jotka meidän oli […]

Kysymys: MISTÄ KAIKKI TÄMÄ HIEKKA TULEE? Haluan ensiksi painottaa, että sottaiset vaatteet ja punaiset posket ovat tietenkin aina ilon merkki, enemmän huolestuisin jos lapseni ei olisi yltä päätä kurassa päiväkotipäivien jälkeen. Mutta. Miten sitä hiekkaa voi kulkea yhden pienen ihmisen mukana ulkoa sisälle niin julmetut määrät? Vaikka lapsi näyttäisi päällisin puolin suhteellisen siistiltä kun pääsemme […]

Tämä syksy on ollut vaikea. Useimmiten yhteiset illat pitkien päivien jälkeen sujuu tapellessa ja joka pirun asiasta vääntäessä. Seb saattaa esimerkiksi heitellä tavaroita ja lyödä ja raapia minua siksi että hän söi kaikki banaanit tai koska palikkatorni kaatuu kun se on tarpeeksi korkea. Hän testailee minua ja rajojaan eikä siedä sitä kun hänen ilmeisen vahva […]