vappuu

vappuu

Terveiset idästä! Lähdettiin Sepon kanssa rautateitse karkuun ison kylän vappuriehoja. Etelä-Karjala ja rauhaisa viikonloppu Imatran mummolassa houkutti tällä kertaa enemmän kuin kaivopuistoskumpat ja lakeista ja ilosta täyttyneet kadut ja ratikat. Meidän vappuun kuului hirveä määrä kahvia, liian monta munkkia, muutama ilmapallo, yksi viisitoistavuotias päivänsankari, kiikkumista, aurinko, perunasalaattia, karkaileva taapero, elokuvia ja kissoja.   Itse vappuhan […]

barbamama

tuomitsijoille

kesäinen iltapäivä S-marketissa ulkopuolisen silmin: Perhe tulee parkkihallista ylös kauppaan, äiti isä ja pieni huutava lapsi. Isä jää kassojen ulkopuolelle hyssyttelemään punaisena huutavaa lastaan, äiti juoksee kauppaan. Ohittaa vihannes- ja einesosastot, jatkaa suoraan pakastealtaalle. Äiti katsoo jäätelöitä, valitsee vadelmanmakuisen mehujään ja juoksee kassalle. Maksettuaan ostoksensa hän iskee mehujään äkkiä lapsensa käsiin, tämän itku alkaa hellittää. […]

barbamama

melkein irti tutista

Suosittelevat että tuollaiselta Sepon ikäiseltä, parivuotiaalta ihmiseltä alkaisi kaikki imemistarkoitukseen valmistetut vauvahärpäkkeet olla jo pikkuhiljaa luovutettu oravavauvoille tai mille tahansa niitä nyt uhrataankaan. Tutti pilaa hampaat ja on ainakin minun silmääni melko vauvamainen uloke lapseni naamalla. Suunnittelin tutin poistuvan elämästämme paljon aikaisemmin, mutta minähän olen kumonnut jokaisen ajatuksen mitä minulla on ikinä lapsiin liittyen ollut […]

jotain kohti

jotain kohti

  minä olen halunnut olla muun muassa graafinen suunnittelija kirjailija muusikko näyttelijä vaatesuunnittelija puvustaja dramaturgi opettaja runoilija kuvataiteilija psykologi ohjaaja floristi maskeeraaja kulttuurituottaja   olen haaveillut omasta kahvilasta, kirpputorista ja kukkakaupasta   haluan luoda, ilmaista, tehdä haluan oppia ja tietää haluan tutkia ja ymmärtää ihmisyyttä, kulttuuria, taidetta, ilmiöitä, maailmaa, sitä mistä tulemme, missä olemme ja mihin […]

menneillä kaduilla

menneillä kaduilla

  Kuljeskelin kaupungissa joka kerran oli koti. Ensimmäistä kertaa vuosiin minä katsoin entistä kylääni odotuksetta ja tuomitsematta. Ilman epämääräistä levottomuutta rinnan alla, ilman viileää helpotusta siitä etten enää kuulu tänne. Ilman säälinsekaista huvittuneisuutta tai viiltävän kipeää ikävää.  Jokin meidän välillämme oli muuttunut. Kaupungin ja minun. Minä näin kaiken ja olin silti kevyt. Uusia rakennuksia, paljon kadonneita. […]