Paris je t’aime!
Olin poikaystäväni kanssa Pariisissa – kuinka kornia, mutta silti niin ihanaa! Yksi ilta kävelimme illallisen jälkeen metrolle ja ajattelin, että onhan tämä aika romanttista. Kaupungin valot loistivat kirkkaana, eikä suuri ihmismassa haitannut. ”I like big parties, they’re so intimate.” (Great Gatsby) En kuitenkaan ihan osaa sanoa, että miksi juuri Pariisi kaikista kaupungeista on valikoitunut rakkauden pesäksi. Euroopasta löytyy paljon kaupunkeja, mutta ehkä se on se mielleyhtymä, joka on lähtenyt jostain ja pysynyt.Tekemistä olisi riittänyt enemmänkin, mutta tärkeimmät asiat tuli tehtyä: ajettiin karusellilla ja syötiin etanoita.
Tehtävä: tunnista kuvan ei-niin-mysteerinen mysteeripaikka! 😛
Kerran illastimme muuten vähän hienommassa ravintolassa – pääruokana meriahventa. #foodporn #mitentätäkuuluusyödä
Patonki joka muutti elämäni
Tällä viikolla ostin ensimmäistä kertaa patongin leipomosta. Se patonki muutti elämäni. Kauppojen patongit ovat hyviä, mutta tämä patonki – oh wow! En ole ikinä syönyt niin kuohkeaa leipää. Tästä lähin, jos vain mahdollista, ostan patonkini leipomosta.
Kuvan patonki ei ole tämä kyseinen patonki. Täällä on ihan oikeasti syksy. Rouenista löytyi lampaita! ^^
#PrayForParis
Istuimme porukalla yhden tytön huoneessa tarkoituksena lähteä myöhemmin ulos tanssimaan. Jossain vaiheessa iltaa, älypuhelin kädessä, joku sanoi että Pariisissa on räjähtänyt pommi. Se herätti pientä ihmetystä, mutta iloinen puheensorina jatkui. Joku sanoi, että Pariisissa on panttivankitilanne ja ampumisia. Puheensorina loppui hiljalleen. Kaikilla oli älypuhelin kädessä ja yhdessä seurasimme tilannetta neljästä erikielisestä mediasta. Tilanne oli epätodellinen. Monilla on tuttuja Pariisissa ja moni joutui vastaamaan huolestuneisiin viesteihin omasta turvallisuudestaan. Olemme Rouenissa, tunnin päässä Pariisista – me olimme kaikki tietenkin turvassa, mutta moni meistä (minä mukaan lukien) on seurannut terroristi-iskuja vain kaukaa, nyt ne tapahtuivat naapurissa.
Serasimme tilannetta myöhään yöhän. Ihmiset reagoivat eritavoin. Tieto rajojen sulkemisesta sai yhden tytön itkemään ja lyhyen välimatkan aiheuttama pelko toisen. Osa oli kuolemanvakavia, osa halusi keventää tunnelmaa, mikä johti lopulta avoimeen riitaan – ja taas yksi tyttö itki. Turkkilainen poika ei vaikuttanut yhtä järkyttyneeltä kuin muut, koska terrori-iskut ovat hänelle todellisempia ja arkipäiväisempiä kuin meille muille.
Tapahtuma kosketti. Osaksi koska se tapahtui niin lähellä – se on jotenkin herättävää. Osaksi koska olen päässyt tutustumaan ranskalaiseen mentaliteettiin. Esim. keskiviikkona oli pyhäpäivä ensimmäisen maailmansodan päättymisen kunniaksi – bussien päälle kiinnitettiin pienet Ranskan liput, jotka julistivat kansallista ylpeyttä. Koskettavaa on myös se, että Helsingin yliopisto otti yhteyttä ja varmisti, että olen kunnossa.
Perjantaipâtisserie part 10
En valitettavasti tiedä tämän leivoksen nimeä, mutta kutsukaamme sitä marsipaaniunelmaksi. Se oli aika perus mansikkakakku, paitsi että leivos. Kakkupohja, marsipaanikuorute, välissä kermavaahtoa/vaniljakreemiä ja mansikoita. Nam nam. Marsipaani ei kuitenkaan kuulu omiin suosikkeihini, joten marsipaaniunelma saa neljä- (4-) norsua.
Je t’aime Paris. Mon copain est très sympa. Je aussi adore baguette. Vendredi, c’était iréel. La pâtisserie verte est bonne.
Ps. Se koe, jota ei ollut viime viikolla, olikin tällä viikolla.