Rakkautta ensijollain
Söin lämpimän patongin, jonka sisällä oli paljon sulanutta juustoa ja se oli uskomaton. Sydämeni särkyi kun ketjun kaikki kahvilat olivat kiinni seuraavana päivänä, enkä saanut sitä enää uudestaan. Onneksi ketju on yleisranskalainen, joten aion metsästää Kultaisen Briochen toastia niin kauan kunnes sellaisen löydän!
Tämä uskomaton ruokakohtaaminen tapahtui Bordeauxissa. Alue on tunnettu viineistään ja kaupunki itse on niin uskomaton, että se on päätynyt melkein kokonaan UNESCO:n maailmanperintölistalle. Historianopiskelijalle se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Arkkitehtuuri oli arvokasta, mutta mieleenpainuvinta oli kaupungin yksivärisyys – kaikki rakennukset kirkkoja myöten olivat samanvärisiä. Bordeaux on aikanaan muuten toiminut mallina Pariisin uudistamisessa (1800-luvulla herra Haussmann ja keisari Napoleon III yhteistuumin päättivät, että keskiaikainen kaupunkikuva on so last season).
Kaupungissa oli ihanaa kävellä, mutta vielä hauskempaa oli pyöräillä. Nopea nettihaku paljasti, että Bordeaux on maailman neljänneksi paras pyöräilykaupunki – pyöräilyteitä on joka puolella ja satunnaiset mukulakivikadut hierovat mukavasti alaselkää.
Sen verran oli kuitenkin kylmä, että tällä viikolla päätin, etten enää ikinä aio lomailla kaupungissa kylmäkuukausien aikaan – suuntaan joko rannalle tai laskettelemaan. Joskin helpommin sanottu kuin tehty, sillä jo viikon päästä on luvassa miniloma Pariisissa ihanien suomalaisten ystävieni kanssa.
Kaupunkireissuista olen huomannut sen, kuinka mukavaa on oikeasti vain kävellä ympäri kaupunkia ja ehkä löytää jotain uutta. Jouluna kylmästä huolimatta Helsingissäkin oli ihastuttavaa vain nauttia kaupungin valoista ja olen ryhtynyt harrastamaan kaupunkikävelemistä jonkin verran myös Rouenissa.
Bordeauxissa pääsin kokeilemaan myös elämäni ensimmäistä bagelia (koska jonkilaisen paraatin takia emme päässeet pyrkimäämme kahvilaan)! Hyvää oli, vaikka en kyllä ymmärrä, että mikä pointti on sämpylässä, jossa on keskellä reikä.
Paluu arkeen oli haikea, sillä maaliskuuni on täynnä kokeita ja tylsiä koulujuttuja, mutta siitä huolimatta viikkooni on mahtunut muutama mahtava hetki. Nimittäin NEOMAlla on käynnissä jonkinlainen tempausjuttu joka käytännössä tarkoittaa ilmaista jälkiruokaa ja erinäisiä ulkoaktiviteetteja. Olen sumopaininut, juossut laaman (tai alpakan) perässä ja pelannut neljä erää lasersotaa hieman mutaisessa pusikossa.
Ja koin myös ehkä koko vaihtovuoteni kohokohdan: pääsin ihka oikean HEVOSEN SELKÄÄN!!! En ole ikinä ennen ollut hevosen selässä, vaikka olen halunnut kokeilla sitä niin kauan kuin muistan. Ja se oli juuri niin USKOMATTOMAN MAHTAVAA kuin kuvittelin.
Se kesti vain hetken, enkä luonnollisesti saanut itse ratsastaa, minkä lisäksi ulkona satoi vettä (kiitokset Nicolelle, joka seisoi sateessa ottamassa minusta tuhat kuvaa hevosen selässä), mutta myös se oli rakkautta ensisilmäyksellä, tai –kosketuksella.
Näin jälkeenpäin kun ajattelen, niin tämä viikko on sisältänyt paljon rakkautta ensijollain – hetkiä. Ruokaa, rakennuksia ja hevosia, aika tasapainoinen kasa asioita.
Perjantaipâtisserie part 21
Viikon leivos on la religieuse chocolate. Se näyttää hieman oudolta, mutta on oikein maittava. Leivos koostuu kahdesta tuulihatusta, jotka on molemmat täytetty suklaalla – välissä on kermavaahtoa. Tämä kyseinen yksilö oli ilahduttava, mutta huono suklaa pilaisi tämän hetkessä. La religieuse chocolate saa neljä (4) norsua.
Cette semaine était interessante. Il y avait beaucoup des bons moments, mais aussi quelques moins bons. Bordeaux est magnifique et un excellant destination pour une ètudiant de l’histoire. Là j’ai mangé un toast qui était délicieux. J’avais une examen qui n’ai pas passé bien. À NEOMA j’ai ”rencontré” un cheval pour le premier fois dans ma vie!!