Kaakaojauhetta ja kivoja kaupunkeja

Tällä hetkellä istun lattialla Nantesissa. Täällä on hiljaista, mikä tuntuu ihanalta, koska en ole saanut olla oikeasti yksin sitten torstaiaamun. Olen Nantesissa pienellä au-pair keikalla, lähinnä kokeilemassa miten ranskani joustaa arjessa. Olen oppinut, että kyllä sillä jotenkin pärjää, mutta enemmän menee ohi kuin sisään.

Olen ollut näiden lasten kanssa vasta muutaman päivän, mutta oppinut silti paljon. Olen oppinut esimerkiksi sen, etten antaisi omien lasteni levittää kaakaojauhetta askartelupöydälle, jotta sen voi sitten NUOLLA puhtaaksi. Olen myös oppinut, ettei täysi-ikäisyys takaa auktoriteettia, jolla saisi vieraat lapset lopettamaan sen.

Tänne tuleminen oli yksi vuoden jännittävimmistä asioista. Tulin täysin tuntemattomaan kaupunkiin, täysin tuntemattomien ihmisten armoille, ja sitten kaikki sujuikin ihan hyvin. Olo on kieltämättä vähän rohkeampi kuin ennen. Ranskan sössöttäminenkin tuntuu vähän luontevammalta, vaikka se on hyvin vahvasti vielä sössöttämistä ja hämmentyneeltä näyttämistä. Mutta siitä se kai lähtee – harmittaa vaan, etten ole sössötellyt kovin aktiivisesti Rouenissa.

*** Kymmenen tuntia myöhemmin ***

Istun taas lattialla, mutta nyt olen uupunut. Olen kävellyt koko päivän kaupungilla, ja rakastunut siihen. Nantes on niin kovin hurmaava! Myöskään hiljaisuudesta ei ole enää tietoakaan, sillä kaikki ovat kotona ja lapset ovat juuri syöneet jälkiruuan (ennen päivällistä) – kaikki varmaankin tietävät mitä sokeri tekee lapsille. No, onneksi saan kuitenkin levätä, sillä huomenna on uusi kävelypäivä edessä, koska suuntaan päiväretkelle rannikolle kaupunkiin nimeltä La Rochelle. (Kuinka mahtava kaupunginnimi!) Maanantaina palaan lastenhoitajarooliini sitten kunnolla.

Minulla on vähän Rouen-kuvia varastossa, joten laitan niitä tähän ja ensi viikolla sitten kuvia Nantesista.

Ennen elokuvaa (Cafe Society – suosittelen) ihailtiin auringonlaskua.

Kivoja, värikkäitä ovia

Yksi arvoituksellinen ja hieman outo paikka, jonka löysin vahingossa yhdellä suunnattomalla kävelyllä.

Äidille kuvia lehmistä. Tässä ne nyt on ja loikoilee. Eiks oo söpöjä! ^^

Perjantaipâtisserie part 29

Täytyy myöntää, että nyt on vihdoin käynyt niin, etten ole enää varma mitä kaikkia leivoksia olen syönyt ja mitä en. Ostin tämän kyseisen leivoksen ja minulle iski paha tunne, että olen arvostellut sen jo! Noh, en kuitenkaan löytänyt sitä blogistani ainakaan nopealla selaamisella, joten ehkä olen vain ollut aikeissa ostaa sen… Mutta kerronpa vaan, ettei tämä kyllä helppoa ole.

Joka tapauksessa, seuraava leivos on nimeltään circonflexe, jonka me suomalaiset tunnemme paremmin sinä hattuna kirjainten päällä (^). Se oli hyvin kiinteä ja vadelmainen. Kuorrute oli turhan notkeaa ja sitkeää, mutta koristevalkosuklaa sopi siihen todella hyvin, olisipa sitä ollut enemmän. En oikein tiedä mitä pohja oli, se oli aika kova, mutta maultaan neutraali – hankala leikata. Kokonaisuutena leivos oli pehmeä ja täyteläinen. Mukava kesäleivos, joskin raikkaus hukkui leivosten kerroksiin. Circonflexe saa 3+ norsua.

Je suis maintenant à Nantes, je travaille un peu comme une au-pair pour une semaine ou deux. Les enfants ont beaucoup de l’énergie et ça me fait très fatigué. Nantes est très sympa, peut-être mon nouveau favori. Je suis un peu peur de semaine prochaine. Circonflexe n’était pas mal, mais pas super bon, donc il obtient 3+ éléphantes.