Toinen lukukausi on virallisesti alkanut. Vaikka kaikki hulabaloo on käyty jo kertaalleen läpi, niin on kursseja saanut siltikin sumplia ja välillä olen ollut hukassa. Mutta kyllä tämä tästä, nyt pitäisi vaan päästä kiinni taas opiskeluun.

Vaihtari vierailulla

Keskiviikkona viikkoni piristyi kummasti kun ystäväni Taru ajeli bussilla Roueniin! Koko syksy toisteltiin sitä, kuinka lähellä Gent ja Rouen oikeastaan ovat ja nyt vihdoin saatiin tapaaminen aikaiseksi. Pääsin taas oppaaksi, mikä osoittautui erittäin hyödylliseksi, sillä eksyimme pariin otteeseen teille, jotka olivat minullekin aivan uusia – Rouen on kivempi kuin tiesinkään! Keskustassa pyöriminen teki muutenkin hyvää, sillä juuri siinä on Rouenin lumo. Varsinkin nyt ”talvella” sinne tulee harvemmin eksyttyä ja päivät kuluvat liian usein vain rumia betoniseiniä tuijotellen.

Uusiin löytöihin kuului mm. suklaabaari.

Hôtel de ville, siis kaupungintalo. Ja taas yksi random katedraali sen vieressä.

Sää vaihtelee: välillä aamua värittää kaunis auringonnousu, välillä sumu.

Perjantaipâtisserie part 17

Tämän viikon leivos on nimeltään framboisier. Se on vadelmaleivos, joka saa täydet pisteet ulkomuodosta. Itse en ole vadelman suurin ystävä, mutta tämä oli oikein maukas. Se oli kuohkea, kostea ja pehmeä. Ainoat asiat joista en välittänyt, olivat marsipaanikuorrute ja vadelmat leivoksen keskiosassa. Söisin uudestaan. Framboisier saa 4- norsua.

Le deuxieme semestre a commencé. Mais bien que je connais le systeme,  parfois je me sens un peu perdu. Taru m’a visité et c’était très sympa! Rouen est meilleur que j’ai pensé. Framboirier était délicieux bien que normalement je n’aime pas les franboises. 

On hassua miten joskus viikot ovat kovin pitkiä ja joskus hyvin lyhyitä, vaikka oikeasti ne ovat aina yhtä pitkiä. Tämä viikko on tuntunut loputtomalta. Viimeinen koe oli tiistaina, mutta tuntuu kuin siitä olisi jo ikuisuus. Viikkoon on mahtunut intensiivistä opiskelua, se koe, IKEA-reissu, Pariisi-reissu, pyykinpesua, international dinner, uusia baareja ja paljon uusia ihmisiä. Uusiin ihmisiin tutustuminen on ollut todella antoisaa, mutta samalla myös hyvin uuvuttavaa.

Näistä lokeista tuli mieleen huippulahjakas yhtye The Singing Seagulls! 

Totuuksia patongista

Patonkia on tullut mussutettua niin paljon, että sitä tulee jo korvista ulos. Olenkin siirtynyt nauttimaan paahtoleipää – patonkeja ostan erikoistilanteissa. Tässä kuitenkin muutama asia, jonka olen oppinut tästä pitkulaisesta leivästä.

·         Patonkia kuuluu repiä, ei leikata

·         Patonkia usein syödään ihan vaan sellaisenaan, kelpaa myös lounaaksi

·         Patonkia kuuluu kantaa kädessä

·         Patonki syödään samana päivänä kun se ostetaan, seuraavana päivänä se on kova kuin kivi

·         Taso vaihtelee, mutta yleisesti ottaen suomalaiset patongit ovat ihan eri sarjassa kuin paikalliset patongit

·         Ranskalaiset syövät patonkia älyttömän paljon ja ovat siitä ylpeitä

Perjantaipâtisserie part 16

Tämän viikon leivos on nimeltään fraisier. Taas yksi uusi mansikkaleivos! Tai no oikeastaan tämä muistuttaa enemmän kakkua: kakkupohja, vaniljaa ja mansikoita. Erikoisuutena oli se, että alimpana pohjana oli ohut suklaalaatta. Se muistutti aika lailla marsipaaniunelmaa, mutta ei ihan yltänyt sen tasolle. Siispä fraisier saa 3,5 norsua.

Cette semaine était très longue. Beaucoup de choses ont passé: j’avais un examen, nous sont allés au IKEA, j’ai visité Paris et j’ai rencontré beaucoup de nouveaux personnes, qui sont sympas.

Fraisier est bonne, mais pas mon favorite.