Tiedättehän kuinka sitä ajattelee, että kun lähtee vaihtoon, niin elämä on täynnä aurinkoisia päiviä, mielenkiintoisia vierailuja, juhlimista ja retkiä – mutta eihän elämä ikinä ole sellaista millaiseksi sen kuvittelee. Haluan nyt vähän hehkuttaa, koska minulla oli juuri sellainen viikonloppu!

Lauantai

Täällä on meneillään kulttuuripäivät, joten lauantai saapui mukanaan kasoittain ilmaisia sisäänpääsyjä ja kierroksia. Suuntasimme porukalla ensimmäiseksi Jeanne D’Arc – museoon ja suosittelen sitä kaikille! En ole ikinä ollut sellaisessa museossa. Sen sijaan, että katsellaan kulhoja ja kannuja, vieraat istutetaan vanhoihin huoneisiin, jotka täyttyvät valoista ja äänistä. Se oli ikään kuin dokumenttielokuva Jeannen elämästä esitettynä vanhan linnan seinillä. Kierros oli tietenkin ranskaksi, enkä ymmärtänyt siitä paljoakaan, mutta kokemuksena silti mahtava.

Kierroksen jälkeen masut kurnivat sen verran, että istahdimme viereiseen kuppilaan syömään KREPPEJÄ! Niitä on täällä kyllä ympäriinsä. Ryhmäpaineesta huolimatta otin suolaisen krepin, sillä olin hyvin nälkäinen ja kyllä sillä nälkä lähti ja oli hyvää. Taas energiaa täynnä suuntasimme kellolle, mutta jonon pituus oli huimaava, joten uudeksi suunnaksi otettiin Musée des Beaux-Arts (taidemuseo). Ihan kiva, lempiasiani oli itse rakennus.

Illalla ohjelmassa oli alkuun pre-viiniä ja rentoa hengailua, jonka jälkeen suuntasimme paikalliseen baariin. Krystolissa valtasimme tanssilattian ja tanssimme aamuun asti! Oikeasti lähdin hyvissä ajoin, koska sunnuntaina oli luvassa lisää jännittävää ohjelmaa.

Sunnuntai

Kohteena hurmaava rannikkokaupunki Étretat. Matkasimme autolla ja se sujui enimmäkseen hyvin. GPS toimi oppaana, mutta siitä huolimatta muutama harharetki tuli myös tehtyä. Kaupungin ulkopuolelta alkaa loppumaton maaseutua- ja peltoalue, ihan erilaista kuin meidän järvi- ja metsämaisema. Huikeinta oli, että näin ensimmäistä kertaa ihka oikean MAISSIPELLON!! ”Have you ever heard a wolf cry to blue corn moon?” Voihan Pocahontas sentään.

Étretat on pieni, hurmaava, turistitäytteinen kaupunki, joka on kuuluisa mahtipontisista kallioistaan. Kiipesimme toiselle ja ihailimme maisemaa ja auringossa kimmeltävää merta. Kalliopolku on aika pitkä, joten lopulta käännyimme takaisin. Lounaan söimme rannalla, josta meidät sai nousemaan uhka jäätelökojun sulkeutumisesta. Sen jälkeen paluumatka sujui takapenkillä torkkuen, iloisena mutta uupuneena kaikesta siitä D-vitamiinista.

Paluu arkeen

Mutta sitten tuli taas maanantai ja piti muistuttaa, että täällä ollaan myös opiskelemassa. Lukujärjestykseni on muuttunut pari kertaa vielä tämän viikonkin aikana, mutta nyt alkaa olla jo melkein selvää. Olen ollut kieliluennoilla, jotka ovat minulle liian helppoja ja juuri sopivia. Olen istunut luennoilla, joista en ymmärrä sanaakaan ja luennoilla, joista ymmärrän muutaman sanan. Olen myös löytänyt itselleni englanninkielisen historiankurssin, josta ymmärrän melkein kaikki sanat! Olen tullut ulos Erasmus-kaapista melkein kaikille opettajille, sillä kaikki eivät ole kiinnittäneet huomiota suurieleiseen sanankirjan lukemiseeni. Olen kokeillut uutta asiaa keittiössä ja olen pessyt pyykkiä ämpärissä. Mommy be proud! Kaiken kaikkiaan vieläkin välillä turhauttaa ja ärsyttää, mutta on täällä myös ihan kivaa. Tämän viikon tavoitteena on vihdoin ja viimein päästä salille. 🙂

Et en francais Perjantaipâtisserie part 2: L’université de Rouen n’aime pas les étudiants erasmus. J’adore éclair aux fraises. Les hommes françaises?

Et Vaihto-opiskelijan viikonloppu: Nous avons visité deux musées et mangé les crêpes. Après nous avons dansé à Krystol. Étretat est une trés belle ville. Glace était délicieuse. Quelques lectures sont sympas, quelques ne sont pas.