In-between-viikko
Kahden viikon kuluttua kokeet ovat ohi. Aika outoa. Tosin palaan Suomeen varmaankin vasta juhannuksen aikoihin, joten kotiinpaluu ei ole vielä ihan ajankohtainen aihe. Suurin osa kavereistani on Neomasta ja heillä aikataulu on hieman erilainen, mikä tarkoittaa sitä, että olen joutunut jo hyvästelemään kaksi kaveriani. Onneksi puolet jäävät tänne kuitenkin pitämään minulle seuraa kesäkuun loppuun asti.
Viime viikko on ollut hieman outo – sellainen in-between-viikko. Olin juuri matkustellut ties missä ja nyt alkaa armoton luku-urakka, viime viikko vaan oli. Aikatauluja meni ristiin, asioita unohdettiin, minulla oli yksi koe, johon en oikein osannut suhtautua vakavasti. Sää kylmeni ja taivaalta tippui yksi päivä jopa melkein-lunta.
Viikko sitten kävimme päiväretkellä rannikolla, Omaha-rannalla, joka tunnetaan II MS:n maihinnousupaikkana. Sinne pääsy ei ole helppoa. Caenin kautta kylään nimeltä Bayeux ja sieltä bussilla rannalle. Mutta bussi kulkee vain kahdesti päivässä, joten ehdimme olla rannalla vain puolisen tuntia. Kaiken kukkuraksi bussikuski neuvoi meitä jäämään kyydistä väärällä pysäkillä, joten muistomerkki jäi näkemättä.
Onneksi tällaisinakin aikoina kevät piristää, säästä huolimatta. Kaupunki on nimittäin täynnä puita täynnä valkoisia ja vaaleapunaisia kukkia.
Perjantaipâtisserie part 27
Tämän viikon leivos on verrine. Se ei ole ihan leivos, vaan jonkinlainen mousse kai. Se koostuu vadelmista ja vaniljamoussesta, lisäksi välissä on vähän kakkupohjaa tuomaan rakennetta. Mousse oli oikein kuohkea, eikä yhtään liian makea, vadelmat toivat ihanaa kirpeyttä, joka kutkutteli makunystyröitä. Kaiken kaikkiaan se oli oikein erinomainen ja kevyt, ja söisin sitä ehdottomasti uudestaan. Verrine saa huikeat 4,5 norsua!
Alors, la semaine dernière était un peu bizarre. Le temps était froid et j’avais les dernières lectures. Nous sommes allés à Omaha plage mais le bus était stupide et nous avons eu seulement trente minutes là. Verrine était très délicieuse.
