Mont Saint-Michel on pieni saarikaupunki, tai -kylä Ranskan pohjoisrannikolla. Se on ihan lähellä mannerta ja nykyään näitä kahta yhdistää silta, mutta aikaisemmin tie saarelle on ollut poikki aina nousuveden aikaan. Kaupunki on aika pieni ja puolet siitä on osa valtavan kokoista luostaria, mutta se on valtavan hurmaava. Varsinkin kauempaa se näyttää huikealta, sillä se kirjaimellisesti nousee vedestä.

Kaupunki itsessään on mahtava retkikohde kaikille, mutta siitä saa ehkä hieman enemmän irti, jos tykkää katsella Disney-prinsessaelokuvia, tarkemmin vielä: jos on Tangled-fani. Tämä pieni saarikukkulakylä on nimittäin toiminut mallina Tangledin kaupungille ja yhdennäköisyyttä löytyy. Me pääsimme hyvin tunnelmaan lauleskelemalla elokuvan lauluja kaupungin kapeilla kujilla.

Seuraava kaupunkiseikkailu sijoittui… tietysti taas Pariisiin! Tuntuu, että olen koko ajan hokemassa, ettei sinne tarvitse enää mennä, kun olen ollut siellä jo niin monta kertaa, mutta koko ajan löydän itseni sieltä uudestaan. Nytkin mietin, että milloinkohan olisi hyvä hetki lähteä uudestaan.

Ajankohta oli pääsiäinen ja seura mitä parhainta – poikaystäväni tuli minilomalle, kätevästi muuten myös syntymäpäiväni aikaan. Oleskelimme pari päivää Pariisissa tutkiskellen uusia alueita ja kaikenlaista kivaa löytäen. Törmäsimme mm. kuuluisuuksien hautoihin ja eläintarhaan ja vaikka emme menneet sisään näimme muutaman ”teaser”-aitauksen. Eläimet on vaan niin ihania!

Loppuaika kului täällä Normandiassa, jossa tuli vietyä ne viimeiset patongit ja croissantit. Yksi iltapäivä vietettiin rannikolla Dieppessä – oikein söpö pieni kaupunki. Rannan molemmin puolin vedestä nousee jykevät kalliot joilta on myös huikeat näköalat. Tuli muuten taas myös opittua, että kannattaa vaan ottaa ja lähteä. Lähdön aikaan Rouenissa satoi kaatamalla ja bussipysäkillä päästyämme olimme jo vallan märkiä sateenvarjosta huolimatta. Sääennuste lupaili sadetta myös Dieppeen ja melkein jo käännyttiin takaisin, kunnes sitten päätettiin, että kyllä nyt mennään hitsi vieköön! Ja päivä oli mahtava, eikä vettä sitten lopulta tullut kuin muutama hassu kuuro.

Muuta mainitsemisen arvoista on historian esitelmä ranskaksi, joka sai opettajalta suuret kehut – jee! – ja vaihtareille järjestettävä Running Dinner. Running Dinner on konseptina ihan huippu – jokainen ryhmä vierailee kolmen paikallisen porukan asunnossa, joista ensimmäiset tarjoavat alkuruuan, toiset pääruuan ja kolmannet jälkiruuan. Vaihtarijoukkueet puolestaan huolehtivat kaikkien nesteytyksestä. Ruoka oli hyvää ja tapasimme paljon uusia ranskalaisia, vaikkei mitään syvällisempää tutustumista ehtinyt tapahtua koska ihmisiä oli paljon ja aikaa vähän. Ilta oli kuitenkin tosi hauska ja ehdottomasti uusimisen arvoinen, jos tilaisuus joskus tulee.

Meidän ryhmän pukeutumisteema oli muuten stereotyyppinen ranskalainen.

Perjantaipâtisserie part 24

Seuraava leivos on nimeltään macaron framboise. Se on siis iso macaron-keksi, jonka sisälle on laitettu kermavaahtoa ja vadelmia. Leivoksena se oli jokseenkin kirpeä ja yllättävä. Kermavaahto oli hyvin kiinteää, mikä teki syömisestä helppoa, joskin rakenne ei itsessään sitä mitenkään helpottanut.

Minun ongelmani tässä leivoksessa on se, etten pidä macaroneista. Pidän niiden kuohkeudesta, mutta maku ja koostumus muuten eivät kutkuta makunystyröitäni. Mutta jos on macaron-fani, niin tämä leivos on varmasti osuva. Minä en kuitenkaan ostaisi sitä uudestaan ja siksi macaron famboise saa vain 2,5 norsua.

Ps. Ensi viikolla olen Lontoossa, joten seuraavaa leivosta saa odottaa hetken.

Pps. Olin omasta mielestäni hieman nokkella postauksen otsikon kanssa, mutta en kyllä tiedä avautuuko se muille… 

Je t’aime la ville de Mont Saint-Michel. C’est très jolie et historique, un peu comme Paris mais plus petite. J’ai visité Paris avec mon petit ami et nous avons trouvé beaucoup de trucs sympas, comme quelques animaux. Et on est aussi allés à Dieppe. Le macaron framboise a 2,5 éléphants.  

Bonarina vielä kuva kirjaston seinätaiteesta!