Tunteiden vuoristorataa
Tällä viikolla olen oppinut kaksi asiaa: älä kadota passiasi – se ei ole kivaa, ja Janne on aina oikeassa. 😛
Tämä viikko on ollut hyvin tunteikas: olen suorittanut kasan asioita to-do listaltani, ehkä jopa ymmärtänyt jotain luennoilla ja syönyt bataattia. Toisaalta olen joutunut toistamaan muutamalle kurssikaverille, etten vain ymmärrä mitä he minulle sanovat, ja hukannut passini.
Tässä tarina lyhyesti: keskiviikkoaamuna reippaana tyttönä lähdin viemään papereita CAF-toimistoon (ranskalainen asumistuki). Koska tein taustatutkimusta jo Suomessa, oli minulla kaikki tarvittavat liitteet mukana. Virastomies halusi kopioida ne ja passini. Olin äärimmäisen iloinen, siitä kuinka helposti kaikki sujui ja siitä, että sain sen vihdoin tehtyä – CAF-hakemusta kuvaillaan usein valtavan hankalana operaationa, jossa Ranskan valtio on iso paha monsteri. Joka tapauksessa lähdin ilman passiani, sitten palasin, mutta sitä ei löytynyt mistään. Menin poliisiasemalle tekemään ilmoituksen (poliisisedät olivat ihan supermukavia!) ja ryhdyin selvittelemään uuden passin hankintaa. Uusi passi ulkomailla hankittuna on hyvin kallis, koko operaatio maksaisi melkein 200€. Kävin myös Ranskan valtionvirastossa kyselemässä uutta passia. Sitten torstaina kävin uudestaan CAF-toimistossa. Siellä mies tarkisti uudestaan unohdetut-passit-pinon ja olin heittämässä kaiken toivon kaivoon, kunnes itse kopiomies näki minut ja huudahti heti että passi! Ja näin tarinani sai onnellisen lopun, sillä rakas passini löysi takaisin kotiin. Kopiomies oli vain jemmanut sen johonkin superhienoon piiloon, mistä kukaan muu työntekijä ei osannut sitä etsiä.
Kivoja asioita
Tähän viikkoon on mahtunut myös paljon mukavia asioita (vaikka passin löytyminen oli kyllä paras). Olen saanut pankkikortin ja pessyt vihdoin pyykkiä. Olen syönyt opiskelijaravintolassa ja kirjautunut kursseille. Olen syönyt jotain muuta kuin riisiä tai spagettia ja hankkinut juna-alennuskortin. Lisäksi ensimmäistä kertaa täällä, matkalippuni tarkastettiin – täällä tarkastusmaksu on muuten noin 35€ (en siis joutunut itse maksamaan).
Lisäksi viikonloppuun kuului jälleen kulttuuria ja matkailua. Lauantaina oli ilmainen pääsy siniseen jättikokoiseen putkeen, joka kulkee nimellä Panorama XXL 360. Se on siis suuri, putkimainen tila, jonka sisäpinta on kokonaan verhoiltu kuvalla (tällä hetkellä sademetsä). Kävijät voivat kiivetä huoneen keskellä kerroksia ylöspäin erilaista näkökulmaa varten ja valoilla demonstroidaan vuorokauden ajan vaihtumista. Se oli aika kiva ja minulle ihan uudenlainen kokemus.
Sunnuntaina suuntasimme pienen porukan kanssa katsomaan Monet:in puutarhaa, ja se oli hurmaava! Puutarha on täynnä erilaisia, värikkäitä kukkia (ja turisteja) ja sieltä löytyy myös lampi ja joki. Lisäksi pääsimme tutustumaan Monet:in taloon, joka herätti hieman kateutta – opiskelijahuoneemme eivät vain voi kilpailla sen kanssa. Anyway suosittelen! Harmittavaa tosin oli, että puutarhassa piknikoiminen oli kielletty.
Paluumatkalla pysähdyimme myös hetkeksi ihastelemaan Seinen värittämää maisemaa.
Lisäksi muutama otos elämästäni. Kuvassa pariskunta, joka meni naimisiin katedraalissa; opettajien tulostamat monistevihot, sillä ranskalaiset rakastavat monistevihkoja; ja maisema tuosta ihan naapurista, sen takia asuntolani nimi on Panorama.
J’ai perdu mon passport. Mais puis j’ai retrouvé mon passport. Les policiers sont très sympas. Je recommande le jardin de Monet.