Uusi elämäni myymälävarkaana
Yksi ranskalainen stereotypia koskee asiakaspalvelua – tai lähinnä sen puutetta. On niin ranskalaista olla töykeä asiakkaille ja niin ranskalaista epäillä kaikkia varkaiksi. Allekirjoitan tämän osin. Ruokakaupassa kassat aina tervehtivät ja hyvästelevät (vaikka väkisin), bussikuskit ovat aika kivoja ja vaatekaupassakin usein tervehditään. Toisaalta mielessäni kummittelee yhä kohtaus ensimmäiseltä Pariisin-matkaltani: siskoni oli pukukopissa sovittamassa rintaliivejä, kun myyjä ryntäsi koppiin ja käski vaihtamaan koppia, sillä pukukoppi oli varattu tietyn merkin rintaliivisovittajille.
Ja entäs sitten ne myymälävarkaudet. Kauppaan astuessa isommat kassit suljetaan toiseen pussiin, jottei sinne vain vahingossa tipahda mitään. Supermarketissani on iso vaateosasto, muttei yhtäkään pukukoppia. Ja sitten on myös isot vartijat, jotka tarkastavat kaikkien epäilyttävien ihmisten reput – minä mukaan lukien. En tiedä kumpi on täällä epäilyttävämpää: se, että nuori nainen käy rautakaupassa vai se, ettei hän osta sieltä mitään. Joka tapauksessa, poistuin kaupasta rennon coolisti mitään ostamatta, mikä sai vartijan juoksemaan perääni ja tarkastamaan reppuni. Result: en varastanut mitään, enkä myöskään aio, koska selvästikin jäisin kiinni.
Perjantaipâtisserie part 7
Minulla on ongelma. Luottoleipomostani alkavat uudet leivokset loppua. Tai siis onhan siellä leivoksia, mutta moni leivos on samaa sarjaa toisen kanssa – siis sisältää esim. eri täytteen. Tämä on ongelma niiden leivosten kohdalla, joiden taikina ei miellytä makunystyröitäni. Kuka olisi arvannut, että leivosten syöminen voisi olla näin vaikeaa!
Mutta asiaan: tämän viikon leivos on tartelette fraises (sukua syömälleni sitruunaleivokselle). Tämä leivos sisältää kreemiä, murean pohjan ja paljon mansikoita. Olen syönyt samankaltaisia leivoksia aikaisemmin ja tiesin mitä odottaa. Tämä leivos ei pettänyt, vaan oli oikein kiva. Tartelette fraises saa neljä (4) norsua!
Opiskelen Ranskaa ja ranskaa, Ranskassa
Nyt on jännät paikat, nimittäin viikon päästä on ensimmäiset välikokeet! Vähän on epäselvyyttä, että mitä minun oikein täytyy tehdä koska ranska-möngerrysranska yhteys pätkii yhä vahvasti. Olen todennut, että helpoiten asiat hoituvat jos lähetän sähköpostia, that is jos siihen vastataan. Aina ei vastata, joten seuraava keino on jutella opettajalle: toistan kaiken mitä hän sanoo, jotta varmasti ymmärrän ja siinä vaiheessa kun toistaminen alkaa olla liian kiusallista, hymyilen vain ja toivon, että ymmärrän.
Historian opiskelu on täällä erilaista kuin mitä meillä kotona. Ensinnäkin (ja ei ehkä niin yllättäen) täällä keskitytään hyvin vahvasti Ranskan historiaan, sen sijaan että muistettaisiin muun maailman olemassaolo. Luentoja on yleensä kahdesti viikossa, joista toinen on luento ja toinen ”pienryhmä”. Pienryhmissä vaihtoehtoisesti kuunnellaan opettajan monologia tai luetaan jokin teksti ja käydään sitä sitten läpi. Valinnaisia kursseja on vähän ja suurin osa kursseista kulkee kronologisesti läpi Ranskan aikakausien – itse olen kursseilla Ranskan keskiaika ja Ranskan moderni aika. Eroa tuo myös se, että vuosittain täällä aloittaa historian opiskelun noin kolme kertaa suurempi (eli noin 150) joukko kuin mitä Helsingissä.
Movember here I come?
Tällä viikolla korttini on vinkunut tavallista enemmän, mutta hyvän asian puolesta – nimittäin minun henkisen hyvinvointini. Tärkein kaikista: salikortti! Vihdoin sain sen hankittua ja innoissani ryntäsin salille, tällä kertaa treenasin jopa ihan oikeasti, mistä sisäreiteni minua vieläkin muistuttavat. Uudestaan en ole tällä viikolla ehtinyt, koska salin aukioloajat noudattavat kansallista periaatetta ’miksi olla auki kun voi olla kiinni!’
Lisäksi käsiini (tai päähäni) tarttui muutama koristava esine, koska hatut <3 ja halloween. Eilen oli kauden ensimmäiset halloween-pippalot vaihtareiden kantabaarissa Krystolissa. Yleensä Erasmus-bileet keräävät tämän luolan täpötäyteen, mutta nyt alkava lukuloma on ajanut valtaosan vaihtareista maailmalle, mikä tarkoitti suurieleistä tanssimista ja lyhyttä vessajonoa. Omasta lomaviikkostani omistan alun opiskelulle ja sitten lähden pyörähtämään Amsterdamissa. Excited!
Syksy ja suomalaisia erikoisuuksia
Syksy on vihdoin ennättänyt tännekin, vaikka lämpötilasta sitä ei välttämättä huomaa. Lehdet ovat kuitenkin kellastuneet ja ilta hämärtyy suhteellisen aikaisin, minkä lisäksi vettä tulee satunnaisin kuuroin melkein joka päivä. Paikallisten pimeäkäyttäytyminen on jälleen vakuuttanut minut siitä, että kyllä ne asiat Suomessa on paremmin. Nimittäin, täällä kukaan ei käytä heijastinta! Arvelen, etteivät ranskalaiset edes tiedä mikä se on. Lisäksi jatkuvasta sateesta huolimatta, en ole nähnyt kenenkään täällä käyttävän kumisaappaita, mikä ehkä on syynä siihen, että omani saavat osakseen jatkuvaa ihailua.
Ps. Mikseivät avokadot ole ikinä juuri sopivan kypsiä?
Pps. Kirkonkellot ovat soineet täällä jo kolmen tunnin ajan.
Je n’ai rien pris, je suis innocente! Tartelette fraises est bonne. Mon nouveau chapeau est sympa. Hier, nous avons dansé. J’adore mes bottes en caoutchouc.