Viimeiset 4,5 kuukautta elämässäni ovat olleet täynnä niin suuria tunteita ja muutoksia, että en tiedä vielä miten pistäisin kaiken sanoiksi. Eikä mun tarvitsekkaan. Ajan kanssa sitten. 

Sanoin Australialle heipat nyt hetkellisesti. Tiedän palaavani vielä, koska sinne jäi ikuisia sydänystäviä ja tämän vuoksi lähtö ei tuntunut vaikeelta. Se tuntui helpolta myös siksi, että se tuntui niin oikealta. Joka ikinen solu ruumiissani sanoi, että on aika palata kotiin. Ja siitä hetkestä lähtien kun päätin palaavani, pää hiljeni ja sydän hymyili. Seuraavana päivänä ostin lentoliput Helsinkiin. 

Tässä sitä nyt istutaan Dohan lentokentällä, ihanassa välitilassa suuren sielunmatkani ja kotini välissä. Olen vain ollut. Välillä mieli harhailee ja yrittää miettiä mitä tulee tapahtumaan, mutta aika nopeasti se myös hiljenee. Nyt on hyvä vain olla.