Pitääkö nuorena jaksaa?

Tiedättekö sen tunteen, kun sulle sanotaan ”Mutta kyllähän nuorena jaksaa.” Tähän todellakin lainaan Sami Hedbergiä – ei vittu välttämättä jaksa.

Rupesin tätä pohtimaan, kun huomasin buukanneeni itelleni hommia. Olen nyt 16 päivää putkeen töissä 7h-8h, ainoa vapaa päivä tähän putkeen on tänään. Tiedän, että on ihmisiä jotka painavat pitkää päivää joka päivä, viikko, kuukausi tai jopa vuodesta toiseen. Se on tottumis kysymyskin. Ja en sitä tarkota ettenkö haluais tehdä töitä tai opiskella. Sitä täytyy vaan muistaa, että lepopäivät ovat ihan tarkotuksella. 

 

Tämän viikon oon selvinnyt kunnialla läpi, mutta on tässä vielä puolitoista viikkoa jaksettava ahertaa. Ja sekös hieman ketuttaa, kun tiedän, että vain puolet tuosta työpäivien lukumäärästä on palkallisia.. Mutta eihän siinä, tämähän on mun oma ”vika”.

Se vaan ärsyttää kovasti, kun joku sanoo sulle, että nuorena jaksaa tai nuorena PITÄÄ jaksaa. Ei ihan oikeasti pidä jaksaa. Ihmisiä on niiiin erilaisia. Jotkut jaksaa enemmän ja jotkut taas vähemmän. Eikä se tee ihmisestä yhtään huonompaa, jos myöntää ettei jaksa ja on henkisesti toki miksei myös fyysisesti poikki. Tämä toisaalta luo jonkinlaisia paineita, kun sanotaan nuorien jaksavan. Välillä tulee tarve näyttää jaksavansa vaikka oikeesti onkin ihan loppu. 

Jotenkin saan tämän mun päässä kuulostamaan siltä, että olisin laiskimus. En ole. Mä oon semmone tyyppi joka innostuu hirmusesti uusista jutuista ja mielelläni olisin joka paikassa samaan aikaan, mutta eihän se nyt oo mahollista. Mä kerroin mun aikasemmassa blogissa mun uupumus asioista. Pakko sanoa ettei ne nyt ihan hetkessä katoa. Ei ne pahat asiat katoa heti vaikka tuliskin ympärille uusia hyviä asioita. Välillä tulee niitä tukalia ahistus kohtauksia tai jopa paniikki kohtauksia.  Ja se, kun joku sanoo nuorten jaksavan, niin paskan vitut. Vaikka ollaan nuoria ja innokkaita tekemään paljon asioita, niin kyllä sitä kannattaa ja pitääkin välillä himmata. Ihan sama ootko nuori tai vanhempi, niin lepää välillä.

Vinkki vitosena. Älkää yleistäkö ihmisten jaksamista. Me ollaan kaikki erilaisia ihmisiä ja kaikilla on omat tottumuksensa. Jotkut kamppailevat henkisen hyvinvoinnin kanssa ja jotkut eivät. Moni ei edes sano sitä kenellekkään, että on uupunut.

 

Mä en osaa tämän enempää kertoa mitä ajattelen tästä, ilman, että tulee sekavampi kirjoitus tai ristiriitasia mielipiteitä. 
Haluan vaan sanoa että, jos oot uupunut niin pidä lepopäiviä. Jos sulla on pahastikkin uupunut olo, niin mene juttelemaan vaikka ammattilaiselle, se helpottaa ja saat apua. Jos sua itkettää, niin itke. Jos sua vituttaa niin vituta takasin. Vitutukseen kyllä sopii myös juoksulenkki tai reeni. 

Sunnuntaithan on muutenkin pyhitetty lepopäiviksi ;) Joten ottakaa ihana asento sohvalle ja villasukat jalkaan, viltti päälle, poppari kulho syliin, kylmä kokis käteen ja Netflix pyörimään. Ajattelin kohta itte tehä näin! Ihanaa sunnuntai illan jatkoa toverit ja levätään hyvin niin jaksetaan taas ens viikko!

-Saana

Ps. Onko teillä jotain lepopäivän ”rituaaleja”? Tai heräskö teillä jotain ajatuksia tähän kliseiseen ”Kyllä nuorena jaksaa.”?